Vampires Will Never Hurt You

Oon hirvistynyt, koska terapeutti sano että oon hypomaaninen. Hirvistynyt, muuttunut hirveksi. Kohta kasvaa sarvet päässä. No eii, vitsi vitsi (Jani-Petteri -äänellä)! Oon aika varma et meiän ruokiin lisätään jotain aivomyrkkyy. Käyn toisinaan sen verran ylikierroksilla ja meno on semmosta että osa aivoista on jo kuollu. Ei täs muuten mitään, mut jumalation ku oon tottunu olee masentunu tuppisuu joka istuu yksin nurkassa. Nyt ei masenna mikään vaikka kuinka yrittäisi. Ei sillä et haluisin, en muista millon mul ois viimeks ollu näin hauskaa. Hulluilla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset.

Ja oon mestarikokki! Heräsin eilen puol viideltä valmistaa aamupalalle vispipuuroo. Olin kuulemma koominen näky huppu päässä keittiön pöydän ääressä pilkkomassa omenoita, omenia ja omenoja tsäk tsäk. Haudutin ja soseutin ne, lisäsin maitoo, hunajaa, omenamehuu ja mannasuurimoita joukkoon ja haudutin lisää. Suosittelen kattomaan Greyn anatomiaa samalla kun vispaa sen puuron sit lopuks tavallaan vaahdoks. Nelkyt minuuttii on aika hyvä aika, vaik käsi kyl meinas väsyy sähkövatkaimen pitelyssä. Kaheksalt oli valmista.

Jäbä kreas tehä omppupuuroo

Kävin eilen myös ilmottautuu KOULUUN, Eiraan syksyllä opiskelee OoäMGee :---o Ku ajattelin lukion käyvvä loppuun, nii ens lukukauden alussa vois olla jo voimii. Ainaki jos kesän popsii tääl näin pöperöit. Viel ei keskittymiskyky ja muisti riitä.

Ja viikon suru-uutinen!!!!!!! Microdermal on poissa. Kävin maanantaina Lävistysliikkeessä (ne on muuttanu Sörkästä Töölöön) poistattaa sen ku näytti vähän siltä että se ois kasvamassa ite ulos, jolloin ois jääny rumapahaarpi. Eilen kävin kuitenki kysyy voiks siihen laittaa haavan parannuttua skindiverin tai jotain ku tuli niin ikävä :( Ja dahliat lähti, mut neulailin ittelleni smileyn (monettakohan kertaa?)

reikiintynyt naama

Ei aina voi muistaa! Mut lääkkeet ois hyvä ottaa vaan kerran, meinaa väsyttää aamulla aika paljon jos iltasatsin vetäsee kahteen kertaan.

Truth Or Truth

Multa on jo useampi kysellyt tämän uuden kuntoutuskodin toiminnasta. Päivärytmistä, painonnostotavoitteista, ateriasuunnitelmista, hoitajista ja ties mistä... Oon nyt päättänyt vetää rajan tähän, en aio vastata näihin kysymyksiin. Kerron omasta paranemisprosessistani, ajatuksistani, mutta tän paikan juttuja en jaa.

En itekään tiennyt kuntoutuskodista juurikaan mitään etukäteen, olin vaan äärettömän iloinen saadessani mitä tahansa tukea.
Ajattelen, että tää on mun viimeinen mahdollisuus. En halua elää enää päivääkään syömishäiriön kanssa, olin itse asiassa jopa päättänyt että tapan itseni jos en tätä paikkaa saa. Mun paranemisyritykset kun kotona tyssäs aina johonkin, haluun jo tästä helvetistä ulos.

Ja jos joku oikeesti miettii tulevansa tänne, niin tervetuloa jos motivaatiota löytyy :) Rehellisyys on avainsana. Jokainen on täällä itseään varten, mutta vaikuttaa käytöksellään myös muuhun yhteisöön. Ite pelkään hulluna, että joku tulee tänne "pelleilemään" ja oireet tarttuu muhunkin. Koska tällä hetkellä me syödään ateriasuunnitelman mukaan myös kun hoitaja ei ole paikalla, tänä aamuna oikeestaan ekstraakin. Yksin tää ei onnistuis, mut vertaistukikin kantaa aika pitkälle.

Jos paraneminen onnistuis syömällä McDonald'sissa kuusi kertaa päivässä, mä oisin valmis tekemään niin vaikka ahdistais kuinka s******sti.

Tänään olen syönyt:
aamupala: lautasellinen talkkuna-mustikka-rahka-vaniljavaahto-ihme-puuroa, omena, kahvia maidolla
välipala: omena, teetä maidolla
lounas: salaatti ja kastike, 2 isoa soijapihviä, kermaperunoita, lämpimiä kasviksia, maitoa
välipala: korvapuusti, kahvia maidolla
päivällinen: lautasellinen juusto-kasviskeittoa, leipä päällisineen, maitoa, omena
iltapala: weetabix, 2 hedelmää, leipä päällisineen, maitoa

Ei mul muuta. Oon ottanu rennosti, nauranut ja itkenyt. Selvisin pasteijasta ja nuorisopuolen omahoitajan näkemisestä. Näin alkuun syön kaikki mahdolliset ateriat täällä, että varmasti lähtee sujumaan. Positiivisella mielellä kohti uutta viikkoa!

I Was Like

Kävin tänään SYLI:n kahvihetkessä ja vaikka oon ollu jo monta päivää tosi sosiaalinen ja iloinen ja kaikkea, niin paluumatkalla ratikassa ajatukset lähti ihan lentoon. "Nyt mä paranen ja sit mä parannan maailman", pystyn ihan mihin tahansa. Musta jopa tuntu, etten mä tarvitse ees mitään tukea syömisiin, ku oon niin paras ja mul on niin paljon motivaatioo et voin parantuu kotonaki. Ei sillä, että ottaisin riskin ja kokeilisin!

Eikä mua masenna yhtään, sen sijaan voisin tanssia koska elämä on ihanaa. Jos tää on se oikee Noora nii tykkään tästä. Vedin just suunnattoman kokosen päivällisen leipineen, cashew-pähkinöineen (mistä ne ees ilmesty?) ja jälkiruokineen. Eikä ahdista, tai okei nyt ku alko miettii tota niin alkoki vähän ahdistaa.

Ja vähän shoppailinkin Espoon Sellossa aamupäivän terapian jälkeen. En mä vaatteita tarvi, mut oli niin kivat alet ja kaikkee mitä muka-tarviin. Rahaa tulee vasta reilun kahden viikon päästä ja oon nyt jo tyyliin pa. Damn.

mikä pupunen siel sairaalan pihal :3

Tääl sujuu siis hyvin. Pari kertaa oon itkeny ruokapöydäs, mut lapioinu samal ruokaa urhoollisesti suuhun. Ei kuitenkaan jaksa noit tyhmii murehtia. En oo oikeestaa ees ehtiny pysähtyy miettimään mitään. Paitsi jos nyt yrittäisin ajatella, en sais päästäni mitään irti kun ne toimii pikakelauksella. Vähän hankaloittaa, en ees muista mistä mun piti tulla kirjottamaan. Mul oli kai joku mahtava ajatus, mut se nyt meni jo ohi.

Peace, lööv et cetera. Mä oon täällä, te siellä ja ollaan kaikki täs maailmas viel pitkään, eiks joo? Hyvä, kiitän :---}

We Own It (Fast & Furious)

Viikonloppu tuli ja meni. Meil oli Lunan kaa kiva lauantaipäivä, vietettiin tyttöjeniltaaki. Pihalta löyty taas Hello Kitty -pallo ja lumi oli koiran mielestä kiva juttu, vaikka mä en läpimäristä kengistä niin välitä..

raatoillaan kun väsyyyyyy

Mut pikapäivityksiä:

Tulin eilen aamusta tänne kuntoutuskotiin. Katottiin hoitajan kaa jonkinnäkönen ateriasuunnitelma, jonka mukaan on syötävä kuusi kertaa päivässä. Kuusi :------D Hyvin oon selviytyny, ei oo ongelmii ajan kanssa, tai etten saisi jotain alas. Eilinen päivällinen vähän itketti, alko vaan se lusikoiminen ahdistaa niin pahasti. Hoin päässäni, että se on vaan pinaattikeittoa, ei oo vaikeeta, kyl mä pystyn.

Aamupäivän välipala tänään jäi, kun yksin ois pitäny syödä, mut korvaan sen sit iltapäiväl. Kolmelta onkin hoitokokous ja haluun puhuu ainaki lääkityksestä, koska nyt kun on syötävä säännöllisesti, en usko että nappimäärä jolla en kotonakaan meinannut pärjätä riittäisi yhtäkkiä.

Nuo myönsi, että on ollut ennakkoluuloja kun kuuli, että tuun. Teiniangstaaja-ruoanpiilottelija-viiltelijä kyl pilais ilmapiirin aika nopeesti. Mutta jokainen menee eteenpäin, minäkin. Ja mä liityn kyl siihen jengiin, joka tosissaan yrittää.

Uudistin mun hiuksetkin leikkaamalla ja värjäämällä ennen tänne tuloa. Ei oo niin kuollutta silläkään saralla.

minä eilen tänään

Shooting Star

Mä olen niin helv**** iloinen, että menin ja ostin uuden kameran rungon - tosta noin vaan! Marssin pankkiin nostaa rahat ja nyt mulla on uus Nikon-vauva :----3
Toinenkin lapsonen, eli Luna Lurtsi Lurrukka Lunastasia, tulee tänään hoitoon. Viikonloppu menee todennäköisesti koiran, valokuvauksen ja pakkailun merkeissä.

D5200, oon merkkiuskollinen

Maksoin eilen domainini taas vuodeksi eteenpäin, vaikken ole FTP:tä tai cPanelin file manageria avannut kuukausiin.. Selasin tiedostoja ja iski kauhee kuume koodata uus ulkoasu pitkästä aikaa. Mutta mihin käyttöön, kun virtuaalitallin ylläpitoon ei riitä kiinnostus? Huurtunut.netissä mulla toimi aikoinaan kuvagalleria, mutta koodit meni sivutilan myötä. Miksei mulla ole niistä kopioita?! Ehkä mun taidot riittää kuitenkin tekemään uuden ja tutustumaan php/html-sotkuun uudelleen. Tästä ideasta innostuneena päätin, että ainakin kokeilen tehdä meripihka.netiin listauksen valokuvilleni.

Tue, 12 Apr 2011 09:45:29

Jotta saisin kuvia mahdollisesti toteutuvaan galleriaani, tarvitsin uuden kameran vanhan Nikon D40:n tilalle (yhyy,  R.I.P. ystäväni ♥). Instagramiin ja blogiin voin päivittää kännykkälaatuisia kuvia, mutta en mä minkään pokkarin kanssa jaksa istua tunteja puskassa kuvaamassa lintuja automaattiasetuksilla. Ja ihan oikeesti on aika herättää taas vanha harrastus henkiin! Vaikka ostin järkkärin hetken mielijohteesta, oon miettiny uutta kameraa jo yli vuoden. Enkä kuvittele, että musta tulee yhtäkkiä joku professional photographer uuden kaluston myötä... "automaattisesti loistavia kuvia nappia painamalla, koska hyvä kamera"

Ajattelin, et valokuvaus ja kuvien lisääminen nettiin vois olla myös ihan terapeuttista toimintaa. Kuntoutuskodissa kun aikaa riittää hyvin, ja mikä oiskaan parempi tapa ulkoilla kun kameran kanssa? Koneelta valitsemaan parhaat otokset, pienennys ja muu ja taulukkoon tms. lisääminen. Tässä onkin hyvä projekti, jota aloitella. Wuhuuuu!

Kohta ulos Joonaksen kanssa, otan kameran mukaan testattavaks. Happy day everyone!

That Changes Everything

Minä - muutan - ensi viikolla - KUNTOUTUSKOTIIN.

Sitä tässä on koko alkuvuosi stressattu, odotettu, itketty ja ihmetelty. Tänään sain vihdoin tiedon, että voin aloittaa jo maanantaina! Jännittää, vaikka hoitohenkilökunta on ennestään tuttua (kuten kai muut asukkaatkin). Sinne sit vaa viikonlopun jälkeen aamupalalle ja pikkuhiljaa kamojen roudailuu. Kuulostaa epätodelliselta! Soitin heti äidille Espanjaan ja laitoin terapeutillekin viestiä.

Oon aika varma, että joku anonyymi löytää tiensä valittamaan kuinka taas yritän vain "mukamas-parantua", vien hoitopaikan toiselta ja katotaan kuukauden päästä nii oon taas himassa samassa oravanpyörässä. Mulla on kuitenkin motivaatio kohdillaan ja ihan erilainen olo kuin vaikkapa puolitoista vuotta sitten. En ole ollut yli vuoteen osastolla, ja kun paino laski viime keväänä pakkohoitorajan alle, sain sen omin voimin nostettua takaisin yli 40:een. Yritystä on, mutta tästä ei vain näin vähällä tuella ole tullut mitään. Kun mieliala on parempi, on itsevarmuuttakin enemmän - ja sillon mä haluan myös syödä itseni kauniimmaksi. Tulokset vaan ei kestä, nytki oon isovanhemmilta paluun jälkeen pienentyny melkeen kahdella ja puolella kilolla :--( Enkä tosiaan saa siitä minkäänlaista mielihyvää.

Joten oon tosi kiitollinen siitä, että pääsen asumaan tuetusti ja tehdään vihdoin jonkinnäköistä kuntoutussuunnitelmaa. Nyt ei olla kuitenkaan menossa osastolle muutaks viikoks ja sit takas kotiin tyhjän päälle. On enemmän omaa vastuuta ja vapauksia, mutta ei tää tuu missään nimessä olemaan helppoa. Aikuisia tässä kuitenkin ollaan, ja jos en osaa käyttää tätä tilaisuutta oikein mä kuolen syömishäiriöön kenties lyhyenkin ajan sisällä.

...joten saa vaikkapa onnitella (?!) elämä, terveys ja pöllötatuointi, täältä tullaan :---------))

37mm

Tutustuminen neljän tunnin kuluttua ja en tiedä, ahdistaa. Sain mä äsken käytyä suihkussa ja syötyä aamupalaa, katottua pätkän Greyn anatomiaa, kunnes tajusin että mähän näin sen jakson jo eilen.

Oon ottanu ketipinorii tarvittavaks ja sen seurauksena vaan koomannu puoliunessa pari päivää. Kävin eilen kaupungilla, mutta reissu jäi aika lyhyeks ku alko tuntuu siltä, että ois turvallisempaa lähtee kotiin. Löysin H&M:ltä farkkutakin ja kävin ruokakaupassa. Kotona nukuin aterioiden ohi ja illalla pakotin itseni syömään rahkaa ja omenan. Ja ainii, riisikakun läskijuustolla.

maanantain lounasreissarit: avocadoo, tomaattii, juustoo

 Tänää on sit pärjättävä ilman "ylimääräisiä" lääkkeitä, että pysyy skarppina tuonne iltapäivän tapaamiseen. Ja jotain järkevää tekemistä ois kiva keksiä ennen sitä. Pää sanoo, että lähde kävelylle tai kauppaan ostaa oksennettavaa. Kun keskittyminen ei riitä mihinkään. Voisin lähtee vanhalle koululle kattoo onks terkkari paikalla, tosin sil on varmaan töitä ja mä vaan häiritsisin. Miksei oo jo torstai niin pääsis Kaapelille kahvittelee?

ilmeisesti rakastan polin peilejä

Etsin viime viikonloppuna sossulle mun kaikki kouluaikaiset todistukset, tuijottelin kymppien ja ysien rivejä ja mietin mihin mun taistelutahto on kadonnut. Nyt ei vaan uskalla ottaa riskejä, koska en kestäisi pettymyksiä. Pari päivää ollu semmonen olo, että kuolen vielä tähän.

The Future Freaks Me Out

Huominen... ei mitään, ei mitään ei mitään, ei mitään...
Tyhjä, yksin ajatuksieni kanssa. Oksennus, mitä tahansa. Vatsa on täynnä kaloreita. Oksennan uudestaan. Huono juttu. Ja paino laskee ryminällä. Haluan nukkua. Haluan nukkua. Mikään ei ole paremmin. Olen valmis kuolemaan. Silti olen elossa, sillä elämä on perseestä. Odotan, mutta en tiedä mitä.

Yksin, yksin, yksin...

Tässä ei oo mitään järkee. En elä, selviydyn vain päivästä kerrallaan, tunnista toiseen. Ei oo tarvittavia lääkkeitä, on vaan viinaa. En haluis juoda. Joten vittu! Nukutaan sillä. Mikään ei vie pois ahdistusta, mutta lopulta sammuttaa. Se on myös rangaistus: tyhjiä kaloreita ja fyysistä pahaa oloa.

En tiedä... Haluisin vaan kuolla, mut kun se ei oo vaihtoehto.

Sushi Bar Song

Koska vanhemmat ei oo kotona ja sisko syö poikaystävänsä kanssa vasta aamupalaa, päätin tehdä elämäni helpoksi ja hakea itselleni lounaaksi sushia :-----)

omnomnomnomnom

Voisin syödä sushia paljon useamminkin, jos annoksen hinta ei mukaan otettuna lähentelisi kymmentä euroa. Näissä oli tällä kertaa ihanan paljon avocadoa, vielä kun jostain löytyisi friteerattuja vegesusheja! Juomaksi Alpron vaniljan makuista soijamaitoa, jota uskalsin ostaa litran tölkin siitä huolimatta, että kaloreita on suunnilleen saman verran kuin punaisessa maidossa.

Oon päättäny suorittaa tän päivän kunnialla läpi. Rentoudun katsomalla ehkä jonkun elokuvan Elisa viihteestä, pelaan Candy Crushia ja nautin hyvästä ruoasta, jotka saa kaikki luvan pysyä sisällä. Aurinko paistaa toivottavasti tänään mullekin! Keskityn vain hyviin asioihin, vaikka aamu lähtikin vähän takkuisesti käyntiin.

Poison & Wine

Hienoa herätä sunnuntaiaamuna kuudelta vitutukseen. Alkaa tää vähän lievittyä, mutta ei hirveesti auttanut että puuro kiehuu yli mikrossa ja teet valuu kumartuessa nenästä. Vaa'alla en haluu ees käydä.

Eilen melkeen itkin raivosta junassa ku sisko osaa olla niin ärsyttävä. Ja vastapäätä istuva mieskin tuijotti, vaikka kaikki normaalit ihmiset näprää koko matkan puhelimiaan. Lohtushoppailin kompassin Cyberistä sit vyön, vaikka ostin jo Järvenpäästä uudet housut. Sain myös päähäni, että haluun uudet korkkarit. Loppukuusta oon todennäkösesti umpiköyhä.

Mummolassakin ois saanu mennä paremmin. Valivalivali... Oli hyvät ruoat ja tehtiin hieno juustokakku, mut oli vaikee nauttii mistään. Palapelikin jäi kesken. Syömishäiriö kiusas päässä melkeen koko ajan, mut ei se estäny syömästä vielä toista laskiaispullaa iltapalaks. Spämmäilin sit ajan kuluks Instagramiin (@nnouy) vanhoja kuvia ja pakenin yläkertaan kun en jaksanu olla sosiaalinen. En kyl muista millon oisin viimeks nukkunu nii hyvin yöni, ja osan päivistäkin.

Mutta nyt on kyllä niin wtf-olo kun mahdollista. Välillä voi olla vähän tyhmä, mutta en mäkään niin tyhmä ole. Tai ilmeisesti olen. Aivot hoi! Mut oon sentään hyvä oksentaja, vaikken osaakaan näytellä kuolemaa tekevää juoppoa. Ulkopaikkakuntalaiset ihmetelkää miten asiat Helsingissä hoidetaan.

Vanhemmat lähti ulkomaille muutamaks päiväks, saadaan tulla siskon kaa kahestaan toimeen. Lupasin olla kokkina, mut ei toi kauheesti innostunu. Silti vois vaik leipoo. Ehkä.

Ihmettelen miks Spotify soittaa joululauluja. Ja vois keittää lisää teetä, vaik haluisin kyl takas nukkuu.

We Don't Have To Take Our Clothes Off

Alla asutyylivaatepostausta, huom! te jotka ette jaksa selata alas asti  >:----(

Oon ollu menossa yllättävän paljon. Sunnuntain tosin olin niin koomassa valvottuani, etten jaksanut juuri mihinkään liikkua. Mutta muuten oon jaksanu loistavasti! Paljon ihmisiä, oikeestaan tosi paljon, vanhoja tuttuja ja vähän uusiakin! Kahvittelua, lounastamista, hengailua, synttäreitä. Kivaa kivaa!

Syömiset tai paino(n pieni nousu) ei oo ahdistaneet juurikaan. Voisin kuvitella syöväni tällä hetkellä mitä tahansa, en keksi yhtäkään mahdotonta ruokaa.. okei, lihaa ei lasketa eettisistä syistä. Jostain syystä helpoin ateria on nykyään iltapala, on ihanaa rentoutua lämpimän (jättimäisen) teekupin äärellä ja mussuttaa samalla vaikkapa sämpylää.

väli- & iltapaloja:
smoothieita, lettuja, rieskaa, porkkanakakkua..

Oon tosi huono kuvaamaan mun syömisiä ja julkaisemaan niitä. Kännykässä on kuvia tuorepuuroista, vihannespöperöistä, muumilimusta, tuulihatuista, tän päiväsestä Dumle-jätskistä ja vaikka mistä, mutta blogiin asti ne ei tunnu ikinä pääsevän..

Asukuvat puolestaan epäonnistuu kännykällä. Vaihtoehtoina on tasan peili ja peili. Ilman itselaukaisinta. Sattumoisin valo ei kotona vanhassa kerrostalossa riitä, joten tänäänkin kuvailin käydessäni Ulfåsassa. Tän näkösenä tänään:

Oon viime päivät miettiny pukeutumistani. Mikä on liian teiniä, voinko käyttää edelleen emo-henkselihousuja jos haluan näyttää aikuiselta. Ja haluunko mä näyttää aikuiselta? Mun tyyli vaihtelee paljon mielialan mukaan. Jos ahdistaa pahasti, voin kulkea kaupungilla mustissa collegehousuissa ja XL-hupparissa. Toisinaan leikin väreillä, välillä pukeudun tyttömäisesti ja välillä poikamaisesti. Vaatekriiseilen ja vaihdan asua miljoonaan kertaan tai vedän päälle ensiksi käsiin sattuvat vaatekappaleet.

Legginsejäkin voi vihdoin käyttää ilman, että sivuvaikutuksena muuttuu jääpuikoksi. Lapasetkin saa jäädä eteisen laatikkoon, enää ei tarvii vetää niitä sormikkaiden päälle.

 

lepakkoilen, ja EI EN POLTA hyi!

Sain ajan sisätautilääkärille ens viikoks, kuulee vihdoin luuston kunnosta. Sitä ennen pitäis käydä ekg:ssa, johon pyysin itse lähetteen. Alkuviikosta ois myös tutustuminen yhteen uuteen paikkaan.

Huomenna valmistetaan toimintaterapeutin kanssa porkkana-cashewpihvejä ja torstaina suuntaankin jo kohti Järvenpäätä. Hyvää ruokaa ja oleilua, tykkään :---}

Tropical Iceland

Muhun iski aivan kauhea himo päästä taas kameran taakse. Kuvaamaan hevosia. Kisoja tai vaikka yksittäistä ratsukkoa treenaamassa koulua esteitä askellajeja mitätahansa. Oon vaan nähny vaikka kuinka monena yönä unta, että oon taas ridaamassa poneilla. Tai muuten vaan tallilla. Nyt eksyin katsomaan vanhoja issikkakuvia: leiriltä ja linssin takaa näyttelyistä ja askellajikilpailuista.

Alkaa olla jo niin keväistä, että ulkona ois valoa liikekuville. Kattelin jopa SIHY:n (Suomen Islanninhevosyhdistys) sivuilta, oisko tapahtumia tiedossa, mutta kisojen perässä sais lähtee Kuumaan asti, joka on "vähän" liian kaukana. Mut kesäl ehkä sit jalostusnäyttelyiden ja SM-kisojen perässä jos saa seuraa!

Suurinta osaa teistä ei kiinnosta mun ex-hevosharrastus pätkääkään, mutta laitan silti muutamia otoksiani tähän. Luontokuvista kun tykättiin, niin tässä sitten toista puolta valokuvailustani. Pelkkiä islantilaisia tällä kertaa, mut ne vaan on niin rakkaus ♡____♡

Glettingur frá Steinnesi, Dynur 26.05.2013

Ljóma frá Lýtingsstöðum, Dynur 26.05.2013

Jäätöltti, Oulunkylä 15.03.2009

Lísa frá Eystri-Hól, Oulunkylä 15.03.2009

 Fjör frá Löfkulla, Oulunkylä 15.03.2009

Blakkur frá Mosfellsbae, Oulunkylä 15.03.2009

 Litli-Flipi frá Bæjarhlaði, kesäleiri Jaakkola 2008

Rák, kesäleiri Jaakkola 2008

Júpiter frá Bjargsbrekku, Ypäjä 26.04.2008

 Röskur frá Dynum, Ypäjä 26.04.2008 

Gammur frá Neðra-Seli, Ypäjä 26.04.2008

Álfagjöf frá Heimi, kesäleiri Rímur 2007 

Sóldis frá Eilifdskóli, kesäleiri Rímur 2005

Voi tosiaan olla vähän tylsiä kuvia, jos ei ymmärrä hevosista ja jalka-asennoista eri askellajeissa mitään. Yritin silti kerätä mahdollisimman erilaisia otoksia postaukseen ja alimmaiset on, kuten laadusta huomaa, kuvattu kivikautisella Canonin pokkarilla. Niin, ja jos joku tölttääjän omistaja / vuokraaja lähistöltä haluis toimia mallina, nii voisin mielelläni lähtee kameran kaa kattoo treenejä!

Ja loppuun mä ja Alva Rímurissa 2006 menossa radalle voittaa leirikisat, jea! Sinivalkoinen ruusuke on viel tallella. Hieno on kyllä kilpa-asu, mutta sopii kai teemaan "tein-maailmanympärimatkan-nopeiten-ja-löysin-sokeripalan-jauhojen-joukosta-ilman-käsiä"!

#heppatyttö4ever #donteatmetwurst #iwasyoung