Sitä tässä on koko alkuvuosi stressattu, odotettu, itketty ja ihmetelty. Tänään sain vihdoin tiedon, että voin aloittaa jo maanantaina! Jännittää, vaikka hoitohenkilökunta on ennestään tuttua (kuten kai muut asukkaatkin). Sinne sit vaa viikonlopun jälkeen aamupalalle ja pikkuhiljaa kamojen roudailuu. Kuulostaa epätodelliselta! Soitin heti äidille Espanjaan ja laitoin terapeutillekin viestiä.
Oon aika varma, että joku anonyymi löytää tiensä valittamaan kuinka taas yritän vain "mukamas-parantua", vien hoitopaikan toiselta ja katotaan kuukauden päästä nii oon taas himassa samassa oravanpyörässä. Mulla on kuitenkin motivaatio kohdillaan ja ihan erilainen olo kuin vaikkapa puolitoista vuotta sitten. En ole ollut yli vuoteen osastolla, ja kun paino laski viime keväänä pakkohoitorajan alle, sain sen omin voimin nostettua takaisin yli 40:een. Yritystä on, mutta tästä ei vain näin vähällä tuella ole tullut mitään. Kun mieliala on parempi, on itsevarmuuttakin enemmän - ja sillon mä haluan myös syödä itseni kauniimmaksi. Tulokset vaan ei kestä, nytki oon isovanhemmilta paluun jälkeen pienentyny melkeen kahdella ja puolella kilolla :--( Enkä tosiaan saa siitä minkäänlaista mielihyvää.
Joten oon tosi kiitollinen siitä, että pääsen asumaan tuetusti ja tehdään vihdoin jonkinnäköistä kuntoutussuunnitelmaa. Nyt ei olla kuitenkaan menossa osastolle muutaks viikoks ja sit takas kotiin tyhjän päälle. On enemmän omaa vastuuta ja vapauksia, mutta ei tää tuu missään nimessä olemaan helppoa. Aikuisia tässä kuitenkin ollaan, ja jos en osaa käyttää tätä tilaisuutta oikein mä kuolen syömishäiriöön kenties lyhyenkin ajan sisällä.
...joten saa vaikkapa onnitella (?!) elämä, terveys ja pöllötatuointi, täältä tullaan :---------))
mie uskon siuhun täysin. on siun aika elää ja vapautua tästä paskasta. kultapikkunen ihanaa ku ollaa ruvettu viestittelee oot ollut paljon tukena <3
VastaaPoistaNyt ku vielä saadaan aikaseks tavata nii hihiiiii :---------------)) oot ihanuus <3
PoistaJess! Tsemppiä ja onnea uudesta mahdollisuudesta. Nyt uusia tuulia elämään ja parantumisen tielle, näin keväänkin myötä!!!
VastaaPoistaIhan mahtavia uutisia! Tuo kun ei ole mitään tavallista osastohoitoa ja lyhyttä katkaisujaksoa vaan todellista elämän uudelleenjärjestelyä ja vastuunkantamisen opettelua. Uskon, että kaikki alkaa luistamaan ja saat elämän raiteilleen. :) Täälläkin päässä tsempataan, joten yhteistä päämäärää kohti mennään. ;)
VastaaPoistaTosi upeeta!! Oot aikuistunu ja järkevöityny paljon niihin aikoihin verrattuna kun ekan kerran tavattiin. Sulla ON oikeesti nyt paremmat ajatukset ja terveemmät ajatukset ja käytös on ihan erilaista kuin ennen.
VastaaPoistaTottakai sairaana edelleen ajatukset pyörii ruuan ja kalorien ympärillä mut osaat suhtautua paljon paremmin tähän sairauteen nyt ja siks toi kuntoutuskoti osuu varmasti sopivaan ajankohtaan. Eikä kukaan voi sanoa että veisit paikan joltain joka ois ansainnu enemmän olla siellä, se ei todellakaan mee niin! Oot osottanu että sä ansaitset sen paikan ja ihan oikeesti todellakin ansaitset kaiken avun mitä vaan pystyt pyytämään! Sä oot hienosti jaksanu ja näyttäny kaikille että sä pystyt ja haluat muutosta!
Ei se varmasti tuu helppoa siellä olemaan mut ei sulla nyttekään varmasti kovin helppoa oo eikä oo ollutkaan. Oot käyny kovan ja raskaan tien ja nyt saat vähän lisäpotkua ja apua josta varmasti on hyötyä
Oon tosi ilonen sun puolesta :---) Uskon että sä tuut vielä näyttämään kaikille että susta löytyy voimia voittamaan tän kaiken paskan!! Oot ihan hirmu vahva ja sinnikäs ihminen!! Ja todellakin paremman elämän arvoinen<3
Pinja
Todellakin toivon, että oot oikeessa :) Nähään varmaan huomenna kahvihetkessä?
PoistaOon oikees, usko pois!
PoistaJa nähään kahvihetkessä :--)
Pinja
Onnea matkaan!:3 you can do it,sulla on asenne kohallaan,nyt vaan kans pidät saman suunnan!
VastaaPoistaTiiätkö vielä yhtään kuinka kauan saat(huom.SAAT) olla siellä?
Aivan, mäkin ajattelen että SAAN olla, ei tuu paniikkia että pitäis bmi kuudessatoista olla valmis pärjäämään omillaan. Alustavasti puhuttiin, että katotaan kolme kuukautta kerrallaan :)
PoistaUpeeta! Onnea ja rohkeutta matkaan <3 päivä kerrallaan ja sä todellakin selviät!
VastaaPoistaOnnittelut! <3 haluutko kertoa vähän tarkemmin, että millainen on kuntoutuskoti?
VastaaPoistaAjattelin postailla kun itekin tiiän vähän tarkemmin.
PoistaMutta siel on yks hoitaja paikalla päivisin ja tuetut ruokailut ja jokaisella on oman menot / koulut / työt.. Osallistutaan siivoukseen, ruoanlaittoon yms ja on omat huoneet, lääkkeet itellä, hoitokokouksia harvakseltaan.
moro! tiedätkö tuutko kauanki asumaan siellä? mullakin puhuttu kyseisestä paikasta...
VastaaPoistaKai se on itestä kiinni. Katotaan miten sopeudun ja onko hyötyä..
Poista"Oon aika varma, että joku anonyymi löytää tiensä valittamaan kuinka taas yritän vain "mukamas-parantua", vien hoitopaikan toiselta ja katotaan kuukauden päästä nii oon taas himassa samassa oravanpyörässä."
VastaaPoistaNo, tässä sitten tämä, mitä ilmeisemmin jo odotitkin. Hienoa, jos tämä tosiaan on se kerta, kun ihan oikeasti muutat elämäsi suunnan. Sille en voi mitään, että näitä "nyt lähden paranemaan"-postauksia on tässä blogissa varmaan kaksikymmentä. Eli myönnän, kaipaan näyttöä, koska auttamatta on fiilis, että vaihteeksi näitä.
"tehdään vihdoin jonkinnäköistä kuntoutussuunnitelmaa"
Myös tätä ihmettelen. Sinulla on hoitoa takana satoja satoja vuorokausia, mistä siis tämä lause?
Sinusta saa aika usein kuvan, että pidät itseäsi vain väärin kohdeltuna raukkana, ihan kuin et olisi itse mistään vastuussa. En tarkoita, ettäkö sairaus olisi syytäsi, mutta vuosienkin jälkeen, tunnut sysäävän vastuun aina muille tai johonkin spesiaaliin paikkaan.. osasto/terapia/koti/tyttö-/poikaystävä/kuntoutuskoti... Kai ymmärrät, että muutosvastuu on sinulla. Sinun tulee tunkea sitä ruokaa suuhun ja pitää se siellä, ei se paino itsestään tipu tai nouse. Kyllä sinä kokoajan teet ne valinnat, joilla jompaan kumpaan suuntaan sitä hilaat. Ja sinun on se muutos toteutettava..
Mutta toki toivon, että paranet. Mutta kannattaisiko ihan oikeasti keskittyä siihen paranemiseen tosissaan ja vaikka jättää sen mainostaminen vähemmälle?
Nyt tulee multa kyllä niin puolusteleva vastaus, ettäh..
PoistaOlen itse täysin vastuussa omasta elämästäni, mutta silti koen, että olen tullut myös väärin kohdelluksi. (En tarkoita, että kenenkään pitäisi osata lukea ajatuksiani, mutta varsinkin saman kokeneelta toivois vähän harkitumpaa käytöstä.)
Nuorisopuolen suljetulta, jolla vietin yhteensä yli 6kk, onnellisin muistoni on kuinka hoitaja tuli kertomaan, että kaverini hylkäävät minut ja musta tulee surkea kroonikko ja kuolen pois. Se tais olla ainoita kertoja kun kukaan tuli puhumaan mulle sen sijaan että käski olla tekemättä sitätätätota ilman, että lepositeet mainittiin samassa lauseessa. Joten kiitos, olen kyllä saanut kuulla kymmeniä kertoja kuinka vastuuton ihminen olen kun valitsen nenämahaletkun syömisen sijaan. Opin, että hoitajat yrittää tehdä potilaiden olon mahdollisimman kurjaksi. Suihkussa ei saanu käydä yksin, mutta ei hoitajan ois vieressä tarvinnu pällistellä ja kommentoida kehoa.
Täytin 18, oho, ei muuttunutkaan tää vastakkainasettelu-ajatusmalli ja ois yhtäkkiä pitäny "osata kertoa heikkoutensa viholliselle". Yritin hoitoa miljoona kertaa, halusin eroon sairaudesta ja ammattilaiset oli sanonu mulle että se tapahtuu nostamalla paino normaaliin. Siihen en kyennyt kotona, mutta osastolla syömiselle ei ollut vaihtoehtoja. Esteenä hoidolle on vaan ainoaksi auttavaksi koettu ahdistuksenhallintatapa: viiltely. Mä en kertaakaan halunnut lentää osastolta, mutta auttamatta puolen litran verenvuoto näkyy viimeistään labroissa. Hoitorikkomus -> ulos tai suljetun kautta ulos.
Oma moka, ois pitäny pyytää apua. Se vaan on hieman vaikeaa kun en ole ikinä koulussakaan viitannut jos en ole selvinnyt yksin. Kuten joskus aiemmin oon maininnu, parantuessa saa kääntää koko ajatusmaailmansa ympäri.
Kiitti kuitti, mä mainostan jos haluun, koska oon ilonen ja haluun jakaa sen muillekin. Jos oot huomannu, nii enemmän mä kirjottelen huonoista mielialoista..
Hups, hyppelin osan yli, vastaan vielä lyhyesti.
PoistaElikkä joo, mä sitä ruokaa suuhun tungen, mutta siinä on semmonen pikku ongelma, että tarpeeks ahdistuneena ja yksinäni oon myös valmis tappamaan itseni - oikeesti.
Ja kuntoutussuunnitelmalla tarkotan, että opiskelujen tms. aloittamista uudelleen katotaan siltäki kantilta että oon ollu viis vuotta sairaslomalla ja oon aina stressannu aivoni puhki koulun takia, joka voi hyvin olla osasyy sairastumiseenkin. Tiiä sitä.
Äääää.. Selitän vaa kaikkee yhyy-oon-erilainen-nuori-paskaa :( Oikeesti oon varmaa narsisti, eikä kasi oo lyöntivirhe paperissa. Voisko joku muuki pudottaa mut maan pinnalle? "Mä oon kai tyhmä ja lapsellinen, ja naurettava kun itse myönnänkin sen."
PoistaEn ylipäätään haluaisi arvostella ketään, mutta tämän anokommentin luettuani ... raivostuin! Miten joku kehtaa tulla arvostelemaan toista tuolla tasolla? Ja ihan vain vinkkinä, ei tarvi lukea, jos ottaa niin koville (en usko, että Nouy pahastut tästä vinkistä ylemmälle). Ja Nouy jos vain voit, yritä unohtaa tuollaiset p***anjauhajat. Hänellä tai heillä, ei ole mitään tietoa siitä, mitä sinä olet ja mihin pystyt!
PoistaJa itse asiaan, todella hienoa, että VIHDOIN sinulle tarjotaan jotain jossa oikeasti asioita voidaan katsoa kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Se toki olisi pitänyt tapahtua jo aikaa sitten, mutta ainakin nyt. Itku tuli, kun luin noita sinun vastauksia, osa taas liian(kin) tuttuja, mutta luulin joskus, että erikoistuneessa hoidossa ei sorruttaisi samanlaiseen p***aan kuin "tavallisessa". Ja kuten kirjoitat, yhtäkkiä pitäisi luottaa... Mutta sinä opettelet ja opit, siihen uskon ainakin minä! Ja varmasti tosi hyvä, jos saat vielä jatkaa tuota terapiaa tuon rinnalla ja sitten saat jotain tilanteeseen sopivaa päiväohjelmaa.
KAIKKEA HYVÄÄ, kärsivällisyyttä, armoa, kestämistä, huumoria ja kaikkea mitä ikinä tarvitsetkaan. Askel kerrallaan, kuten tuolla joku jo osuvasti ilmaisi!
Kiitos Jen :) vaikka ymmärrän kyllä anonyymin pointinkin, sh-bloggaajana oon saamarin ärsyttävä kun aina puhun ja tsemppaan itseäni ja takapakit vie kuitenkin mennessään..
PoistaSe, että on tullut takapakkia ja "epäonnistumisia", ei tarkoita, että niitä tulisi aina vain! <3
PoistaONNEA Noora!!!
VastaaPoistaThis really changes everything!
Todella upeaa, että pääset kuntoutuskotiin! Nyt saat pitkäjänteistä, suunnitelmallista, tiivistä tukea, jota todella tarvitset. Mutta samalla paljon omaa vastuuta. Joten haasteita riittää, eikä varmaan tule olemaan helppoa. Mutta nyt pääset sellaiseen ympäristöön, jossa Sinulle todellakin mahdollistetaan kokonaisvaltainen toipuminen. Olen todella onnellinen puolestasi, ja että Sinulle tämä mahdollisuus annetaan - ja että Sinä motivoituneena otat sen vastaan. :)
Tsemppiä, Voimia, Uskoa ja Kaikkea Hyvää toipumisen taipaleelle! <3
Edellinen anonyymi sai mut kauhistelemaan, että kyllä mä onnistun pilaa tänki! Oon "testiajan" onnistunu kotona olee viiltelemättä yms, vaik on välillä ollu tosi vaikeeta... Mut en mä siel voi lukita itteeni moneks tunniks vessaan tai lähtee keskelle Kamppia istumaan! Siel on kyl ihmisii, mut en oo ennenkää osannu :<
PoistaÄlä anna tuon anonyymin kommentin lannistaa Sinua; yritä painaa se unholaan! Sillä kyllä Sinä osaat - yes You can! Tie on tappurainen ja pitkä, eikä ihmeitä tapahdu hetkessä. Mutta Sinussa on voimaa ja tahtoa ja Sinä selätät tämän sairauden! Näin se on ja näin se menee! Jänskää viikonloppua Sinulle - varmaan menee pakkailemisen merkeissä?... <3
PoistaViikonloppu menee Lunan kanssa <3 Ajattein tonne ottaa alkuun vaan jotain tarpeellisimpia tavaroita, kamoja kun voi roudata edestakaisin milloin tahansa, enkä oikein edes tiedä vielä mitä haluan huoneeseen...
Poistajos viillättää ylitsepääsemättömästi, niin kokeile ennen viiltämistä vaikka napsuttaa kuminauhaa ranteeseen! :)
PoistaEi mulla toimi nää. Parempi vaan istuu alas ja odottaa odottaa odottaa.
Poistaonks se siis sh-potilaille, jos on valvotut ruokailut?
VastaaPoistaJep, ensimmäinen vain syömishäiriöisille aikuisille tarkoitettu Suomessa. Tässä voi melkein sanoa kuuluvansa testiryhmään :---D
PoistaYritin googlettaa tota paikkaa mutten löytäny. Onks se uus?
PoistaJoo, tän vuoden puolella avattu. Mäki ekan kerran vasta syksyllä kuulin, että tämmönen on ees joskus hamassa tulevaisuudessa toteutumassa.
PoistaYAMBALAYA!!! Onnea siitä. Kahvimukin kilistys, marakassin rämpytys ja rumpujen pärinää… Voittajameiningillä vaan eteenpäin!
VastaaPoistaAloin miettiä tarkoititko huudahduksella jambalayaa (eeei ollenkaan ruoka mielessä) ja päädyin Youtubeen kuuntelemaan Juha Eirtoa :'D
PoistaJIIHAAAA!:D
VastaaPoistaHyvä! Et uskokaan kuin iloseks tää mut teki! Hassua, vaikken tunne sua, mutta oon seurannu sun blogiasi niin pitkään, ja ajatellut aina, milloin oikeeta muutosta tulee. Millon motivaatiota tulee? Nyt mä huomaan sun kirjoituksestasi ihanan iloisuuden. Ja sen, että sä tunnut olevan oikeesti ilonen siitä, että PÄÄSET vihdoin paikkaan, jossa sua autetaan :)
VastaaPoistaMä oonki sen Auroran kuntoutusosaston kariutumisen jälkeen kironnut sitä, kun ei oikeenlaista hoitoo oo tarjolla. Monen vuoden sairastamisen jälkeen kun kahden viikon päiväosastojakso ei kauheen pitkälle kanna ja ympärivuorokautisella oisin taantunu niitten vastentahtosesti hoidossa olevien nuorten tasolle :--/
PoistaYmmärrän hyvin mitä tarkoitat.. Mutta katse eteenpäin :)
PoistaIhanaa, miten sulla on kaikesta huolimatta tahtoa ja voimaa yrittää! Ei varmasti ole ollut helppo tie. Se lisää aina itsellekin toivoa kun huomaa jonkun toisenkin yrittävän :)
VastaaPoistaKirjoitinpa kommentin näköjään väärästä gmailista äsken, mutta mitä pienistä :D
VastaaPoistaJos heti alkuun sanoo "en pysty", on peli menetetty. Joten vielä monen vuoden sairastamisen jälkeen, ilman muistikuvaa normaalista elämästä: MÄ S#TNA ONNISTUN >:-----D
Poistajos sä OIKEESTI haluat, niin sä pystyt siihen!
VastaaPoistaja tää oli pelkästään ja vain kannustaakseen. :D