Hienoa herätä sunnuntaiaamuna kuudelta vitutukseen. Alkaa tää vähän lievittyä, mutta ei hirveesti auttanut että puuro kiehuu yli mikrossa ja teet valuu kumartuessa nenästä. Vaa'alla en haluu ees käydä.Eilen melkeen itkin raivosta junassa ku sisko osaa olla niin ärsyttävä. Ja vastapäätä istuva mieskin tuijotti, vaikka kaikki normaalit ihmiset näprää koko matkan puhelimiaan. Lohtushoppailin kompassin Cyberistä sit vyön, vaikka ostin jo Järvenpäästä uudet housut. Sain myös päähäni, että haluun uudet korkkarit. Loppukuusta oon todennäkösesti umpiköyhä.
Mummolassakin ois saanu mennä paremmin. Valivalivali... Oli hyvät ruoat ja tehtiin hieno juustokakku, mut oli vaikee nauttii mistään. Palapelikin jäi kesken. Syömishäiriö kiusas päässä melkeen koko ajan, mut ei se estäny syömästä vielä toista laskiaispullaa iltapalaks. Spämmäilin sit ajan kuluks Instagramiin (@nnouy) vanhoja kuvia ja pakenin yläkertaan kun en jaksanu olla sosiaalinen. En kyl muista millon oisin viimeks nukkunu nii hyvin yöni, ja osan päivistäkin.
Mutta nyt on kyllä niin wtf-olo kun mahdollista. Välillä voi olla vähän tyhmä, mutta en mäkään niin tyhmä ole. Tai ilmeisesti olen. Aivot hoi! Mut oon sentään hyvä oksentaja, vaikken osaakaan näytellä kuolemaa tekevää juoppoa. Ulkopaikkakuntalaiset ihmetelkää miten asiat Helsingissä hoidetaan.
Vanhemmat lähti ulkomaille muutamaks päiväks, saadaan tulla siskon kaa kahestaan toimeen. Lupasin olla kokkina, mut ei toi kauheesti innostunu. Silti vois vaik leipoo. Ehkä.
Ihmettelen miks Spotify soittaa joululauluja. Ja vois keittää lisää teetä, vaik haluisin kyl takas nukkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti