Tyhjä, yksin ajatuksieni kanssa. Oksennus, mitä tahansa. Vatsa on täynnä kaloreita. Oksennan uudestaan. Huono juttu. Ja paino laskee ryminällä. Haluan nukkua. Haluan nukkua. Mikään ei ole paremmin. Olen valmis kuolemaan. Silti olen elossa, sillä elämä on perseestä. Odotan, mutta en tiedä mitä.
Yksin, yksin, yksin...
Tässä ei oo mitään järkee. En elä, selviydyn vain päivästä kerrallaan, tunnista toiseen. Ei oo tarvittavia lääkkeitä, on vaan viinaa. En haluis juoda. Joten vittu! Nukutaan sillä. Mikään ei vie pois ahdistusta, mutta lopulta sammuttaa. Se on myös rangaistus: tyhjiä kaloreita ja fyysistä pahaa oloa.
En tiedä... Haluisin vaan kuolla, mut kun se ei oo vaihtoehto.
Kuolema ei ole vaihtoehto! Kauheesti tsemppiä Noora, sulla on vahvat tukijoukot, turvaudu nyt heihin! <3
VastaaPoistaPitää nyt vaan sinnitellä vielä pari päivää, jos vaikka tää stressiki loppuis. Ja oon alkanu pelätä kroppani puolesta, ei tää varmaan enää kovin kauan jaksa aliravitsemusta :<
PoistaVoimia Noora, toivottavasti on jo parempi mieli<3
VastaaPoistaPinja
Vähän parempi :-----)
PoistaElämässäsi on järkeä ja järkeä tärkeämpänä vieelä rakkautta! Olet rakas monelle ja löydät vielä lisää rakastettavia ja sinua rakastavia ihmisiä ja eläimiä tulevaisuudessa! Huomenna voi tapahtua joskus jopa jotain positiivista, tänäänhän et sitä voi vielä tietää. Joskus tuntuu niin sairaan pahalta, tyhjältä, toivottomalta... mutta periksi et saa antaa!! Etkä satuttaa ittees - älä anna sille halulle myöten!
VastaaPoistaTsemppiä!<3
Jos nyt viiltäisin, se olisi sama kuin tappaisin itseni. Joten en viillä. Alkoholin kanssa sama, mutta toivon, että tää annetaan anteeks..
PoistaMutta päivä kerrallaan, kyllä niitä hyviäkin hetkiä tulee väkisin joskus taas eteen.
Miksi et hae apua masennukseesi? Olenko väärässä jos sanon, että anoreksiasi on masennuksen oire?
VastaaPoistaVaikea sanoa kumpi aiheuttaa kumman. Arvelisin kuitenkin, että anoreksia alkoi ensin. En saa hoitoa masennukseen niin kauan kun ravitsemustilani on mikä on ja syömishäiriötäkin voi hoitaa vasta kun saan ahdistuksen kuriin. Masennuksen pitäisi kai olla psykoottinen, jotta sen takia pääsisi osastolle. Näin ainakin perusteltiin, kun en päässyt viime keväänä Auroran kuntoutusosastolle.
PoistaMä aikoinani mietin kanssa sitä, että kumpi tuli ensin, anoreksia vai masennus. Lääkäri sanoi siihen, että toisinaan masennus vaan on niin salakavala, ettei sitä vaan huomaa. Ja masennustakin kun on niin eri asteista. Tottakai siinä vaikea-asteisen masennuksen kohdalla sen tajuaa itsekin, mutta lievää masennusta ei välttämättä tajua. Anoreksia kuitenkin yleensä on vaan oire, pakokeino, hallinan tarve, mitä lie kellekin. Harvemmin kukaan ei-masentunut sairastuu syömishäiriöön. Mutta anoreksia kyllä pahentaa masennusta ihan hirveesti. Mun mielestä sä et noin aliravittuna oikeesti voi ees sanoa koko elämän ja maailman olevan perseestä, koska sun aivot ei tällä hetkellä kykene elämään sitä oikeaa elämää tai maailmaa. On täällä paljon hyvääkin, kun kaikki energia ei mene oman kropan kiduttamiseen.
Poistamer: Itseasiassa monelle masennus ihan oikeesti tulee juurikin sen syömishäiriön oireena. Että kaipa se toimii kumpaankin suuntaan, joillakin niin ja toisilla sitten taas toisinpäin...
PoistaVälillä vaan näkee maailman jonku mustavalkosen suodattimen läpi ja sillon aina päädyn tänne vuodattaa. Allekirjoitan sen, että elämässä on hyvääkin!
PoistaVoi Sinua, Noora... :( Hyvä kuitenkin, että tänään on sentään edes vähän parempi mieli... tai ainakin oli vielä muutama tunti sitten, kun Pinjalle vastasit... Ihan varmasti tulevaisuus pelottaa ja mietityttää, ja on kurjaa kun huonoja päiviä tulee välillä vähän liikaa ja liian usein... Mutta, todistettavasti Sinulla on ollut paljon hyviäkin päiviä, joten ihan varmasti niitäkin taas tulee! Toivottavasti jaksat nyt eteenpäin hetken kerrallaan, ja viikon aikana saat myös hiukan enemmän selvyyttä tulevaisuuden kuvioihin! Voimia ihan hirmuisesti Sinulle, Ystäväiseni! <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaKäytkö höyhenes? Jos käyt, mikä on nimimerkkis?
VastaaPoistasen saa jokainen itse selvittää
Poista