Purjehdus 2018

Loppukesästä on ollut niin paljon ohjelmaa, etten lopulta ehtinyt veneelle muutamaa päivää pidemmäksi aikaa. Harmittaa, koska purjehtiminen on mulle iso osa kesää samaan tapaan kun mökkeily monelle suomalaiselle.

Aiempia purjehduspostauksia voitte lukea tägillä #purjehdus ja täällä kerron, mistä lomapurjehduksesta oikeastaan on kyse.

Vanhempien loma oli lopuillaan ja pääsin hyppäämään mukaan kyytiin Hangosta. Ajoin siis junalla Hankoon ja tutussa kesäkaupungissa löysin helposti asemalta Itäsatamaan. Jouduin hetken odottelemaan, että porukat pääsevät perille ja he rantautuivat lopulta mantereen puolelle.

Käytiin Bravasissa syömässä hampparit ja kaupassa täydentämässä varastot. Äiti ja isä lähtivät saunomaan ja minä pelaamaan Pokémonia, koska olin jo aamulla kotona käynyt suihkussa ja värjäillyt hiuksia.



Aamupala syötiin auringonpaisteessa ja sitten lähdettin matkaan. Keulapurje ei jostain syystä suostunut avautumaan rullalta, joten mentiin pelkällä isolla.





Tultiin Trelänningenin luonnonsatamaan. Edellisvuotena oltiin samassa paikassa, mutta eri saaressa. Mä jo vähän toiveilin, että oisin päässyt mastoon katsomaan mikä purjeessa on vialla, mutta isä sai sen rullaamaan kannelta käsin.



Kävin pariin otteeseen kiertelemässä kameran kanssa pienellä saarella ja mietin kuinka ihanaa on huomata pieniä yksityiskohtia, jotka monelta muulta jäävät varmasti näkemättä. Yritin kovasti metsästää käärmeitä, mutta löysin vain yhden luodun nahan kiven kolosta. Ehkä ihan hyvä näin, koska meinasin saada sydärin jo pelkästään sen näkemisestä.





Yöllä tuuli nousi ja unet jäivät kevyiksi aallokon takia. Kahden maissa isä kävi kiristämässä puomin sen pitäessä järkyttävää natinaa heiluessaan edes-takaisin.

Seuraavan päivän matkalla nukuinkin kahdet päiväunet. Sain kuitenkin luettua aloittamani kirjan (Stephen Kingin Herääminen) yli puolen välin ja katsottua saaristomaisemia kyllästymiseen asti. Rantautuessa vetelin kuitenkin sen verran sikeitä, etten herännyt, vaikka apua olisi tarvittu... Hyvä minä!




Tultiin Stora Halsöhön, jonne onneksi perjantai-iltana mahduttiin. Varattiin sauna seitsemäksi, mutten uskaltanut käydä uimassa, koska vesi oli "kylmää" ja lahdessa oli vähän sinilevää.

Olisi tehnyt mieli käydä kiertämässä saarta, mutten yksin viitsinyt. Toisaalta en edes kysynyt vanhempia seuraksi, joten turha valittaa.








Aamulla nukuttiin pitkään. Purjehdittiin vaihtelevassa tuulessa ja lopulta päästiin kotisatamaan HSS:lle folkkarien kisareitin läpi. Perillä oli harmaata ja pilvistä, mutta ensimmäistä kertaa mulla ei ollut lomaltapaluuahdistusta.



Ehkä lähden vielä jollekin viikonloppupurjehdukselle ja vaadin ottamaan Lunan mukaan. Mutta näiltä osin tuntuu, että kesä oli tässä ja oli kyllä paras päätös lomalle :)

Simerock 2018

Yhden yön reissu Rovaniemelle heitetty ja perjantai juhlittu Simerockissa! Oon vähän pettynyt, kun en nähnyt poroja, mutta turha kai valittaa kun en paljon keskustan ulkopuolelle liikkunut.

Lentoni lähti Helsinki-Vantaalta perjantaiaamuna klo 07.40, enkä edellisenä yönä saanut nukuttua paria tuntia enempää. En ollut ikinä käynyt Rovaniemellä ja lensin ensimmäistä kertaa yksin, joten stressasin aivoni pihalle osaanko toimia lentokentällä oikein ja ehdinkö ajoissa koneeseen. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta perillä tuli ongelmaksi kentältä keskustaan pääseminen. En ollut tutkinut asiaa etukäteen, koska ajattelin julkisen liikenteen toimivan, mutta ei! En onneksi ollut ainoa ja lopulta noustiin lentokenttäbussiin parin muun tutunnäköisen tyypin kanssa.

Google mapsin avulla löysin Airbnb:lle ja yritin ottaa tunnin päikkärit. Kävin kaupassa ostamassa lounasta, eväitä festareille ja ilta- ja aamupalaa. Kävelin festarialueelle (liian pitkä matka, takaisin tulin festaribussilla) ja ehdin perille juuri kun portit aukesivat.

Päästiin eturiviin odottamaan Haloo Helsingin kahdeksan tunnin päästä alkavaa esitystä. Katsottiin Evelina ja Lauri Tähkä edestä, vaikken montaa biisiä tunnistanutkaan... Kaverit saivat viestiä festarin järjestäjältä, että olisi mahdollista tavata Haloita back stagella tuntia ennen keikkaa, joten lähdin mukaan. Kuunneltiin siis muita artisteja taaempaa ja yhdeltätoista käväistiin bäkkärillä antamassa bändille kuvakirja, johon äijät olivat keränneet kuvia ja tarinoita matkan varrelta.



Ei nähty Haloo Helsingin keikkaa eturivistä, mutta porukassa keskellä väenpaljoutta fiilis oli melkein yhtä hyvä ja ääni meni käheäksi. Äijät oli hankkineet puhallettavat H-kirjaimet ja valotikkuja, joiden teho loppui jo ennen sovittua biisiä. Hauskaa oli silti!



Vilma tuli "mun luo" yöksi. Itse painelin nukkumaan, vaikka toinen jäi valvomaan ja odottamaan aikaista junan lähtöä.

Aamulla heräsin tuntia ennen kämpän luovutusta, söin, pakkasin ja siivosin pikaisesti. Ehdin pelata Pokémonia hetken aikaa keskustassa, ennen kuin hyppäsin taksiin (en löytänyt lentokenttäbussin pysäkkiä).

Loppupäivä meni koomaillessa järkyttävän väsymyksen kera. Fiilis oli kuitenkin hyvä ja olen iloinen, että jaksoin lähteä reissuun, vaikka vielä torstaina kirosinkin itseäni, kun olin moisen matkan varannut. Oon tänä kesänä tutustunut moniin ihaniin tyyppeihin, kiitos kun olette ottaneet mut mukaan porukkaan!

Stockholm Pride 2018

Tuntuu, että kaikki tapahtumat ovat kasaantuneet kesän loppuun, mutta mennään nyt kun alkukesästä kerran on suunniteltu!

Lähdettiin perjantai-iltana T:n kanssa laivalla Tukholmaan tarkoituksena osallistua Stockholm prideille ja samalla juhlistaa hänen synttäreitään.

Oltiin Tukholmassa Viking Linen terminaalilla kymmeneltä aamulla. Oltiin ostettu laivan infosta 24 h matkakortit ja mä olin ladannut puhelimeen SL-sovelluksen, jota käytettiin samaan tapaan kun HSL:n reittiopasta. Tai mä käytin ainoana, jolla toimi netti puhelimessa.




Vietiin tavarat hotellille Södermalmille, käytiin Coffee Housessa aamupalalla (What about second breakfast?) ja lähdettiin katsomaan pride-kulkuetta. Kuljettiin jonkin matkaa kulkueen mukana ja jäätiin sitten vain katselemaan ja kuvaamaan marssijoita, kävelemään Drottninggatanille ja etsimään lounaspaikkaa.

Oltiin ostettu liput Pride Parkiin jo etukäteen, joten puiston porteilla ei tarvinnut kauan jonottaa rannekkeiden vaihtoa. Kierrettiin alue ja koska päälavan lähtölaskennan mukaan juhlat eivät alkaneet vielä hetkeen, lähdettiin takaisin keskustaan etsimään synttärikakkupalaa.

Kahvilan metsästäminen oli melko toivotonta, joten päädyttiin lopulta Vapianoon, jossa jäljellä olevista jälkiruoista otettiin pala suklaakakkua ja iskettiin siihen kynttilät. Itse tilasin pikarin vadelma-sorbettia, mutta söin lopulta melkein puolet myös T:n kakkupalasta.

Palattiin puistoon katsomaan esiintyjiä ja vaikka en tunnistanut yhtäkään biisiä, tunnelma oli hyvä kun muut lauloivat mukana. Conchita ja Alcazar ei nimittäin normaalisti kuulu mun soittolistalle...




Esitykset loppuivat kahdeltatoista, minkä jälkeen lähdettiin vain takaisin hotellille nukkumaan.

Kuinka söpöt liikennevalot! 

Sunnuntaina aamupalaähkyn ja uloskirjauksen jälkeen istuskeltiin pitkään puistossa ja käytiin terassilla limuilla. Vettä alkoi tulla kaatamalla, ja pidettiin sadetta ostoskeskuksessa kunnes oli pakko lähteä kohti laivaa. Vedettiin kertakäyttösadetakit päälle ja ostettiin bussiliput metriksen automaatista. Mulla meni hermot mobiilisovellukseen, kun se jostain syystä ei suostunut lataamaan reittivaihtoehtoja ja asetti määränpääksi ihan eri paikan kuin sataman. Päästiin kuitenkin parilla dösällä lähelle terminaalia, ajoissa laivaan, oikealle kannelle ja meidän pikkuhyttiin.

Oli oikein onnistunut reissu ja kiva käydä kesäisessä Tukholmassa pitkästä aikaa!

Kuopio Rockcock 2018

Kuopiosta palattu sunnuntai-iltana ja eilen vietin vain lepopäivää kotona Netflixiä katsellen ja musiikkia kuunnellen.

Festarireissu meni lopulta paremmin kuin olin olettanut ja huolet unohtuivat musiikkia kuunnellessa. Seuraakin löytyi Haloo Helsingin faneista, joiden kanssa olen lähdössä vielä Simerockiin Rovaniemelle parin viikon päästä.

Olin Kuopiossa torstaina iltapäivällä, minkä jälkeen kävin viemässä laukkuni ja menin Oonan luokse meikkaamaan. Käveltiin yhdessä festarialueelle, jossa jatkoimme eri suuntiin. Törmäsin Amandaan, jonka kanssa vietinkin loppufestarit. Käytiin rannalla kahlailemassa, haettiin kaupasta amppari-mehujäät ja oltiin musiikkihumalassa. Katsottiin Tocornal, Turmion kätilöt, Sanni ja Cheek.




Perjantaina ei ollut kiire festarialueelle, koska Kaija Koo aloitti vasta kuudelta. Maalasin lipaston, leikin koiran kanssa ja söin todella hyvää kesäkeittoa. Ehdin käydä keskustassa jätskillä ja ostamassa verkkosukat alennuksesta.

Festareilla katottiin Kaija Koo, Apulanta ja Nylon Beat. Jäätiin vielä kuuntelemaan Helloweenia, vaikka alkoi olla jo kylmä kun eräät viisaat kävivät kahlaamassa aallokossa shortsit jalassa, eivätkä ne enää illan aikana kuivuneet...




Lauantai, pääpäivä, vietettiin suurimmaksi osaksi Stadionlava II:n edessä, koska piti saada paikka Haloo Helsingin eturiviin - ja saatiinkin! Katsottiin siis JVG:tä "takarivistä", mutta se ei estänyt fiilistelyä ja kerättiinkin huvittuneita katseita kun tanssittiin ja pompittiin aivan väärässä päässä kenttää.

Nähtiin Jenni Vartiainen edestä ja Popedan esityksen käytin ruokataukona ja hain Härkiksen kojulta pitaleivän. Olin laittanut päälle valkoisen paidan ja ottanut mukaan tussin ajatuksena, että kaikki saavat piirtää ja kirjoittaa mitä mieleen tulee, mutta päädyttiin lopulta koristelemaan paita Amandan kanssa kahdestaan.

Ihmettelen miten kunto kesti Haloiden ajan, mutta tuli hypittyä ja laulettua mukana koko keikan läpi. Haahuiltiin vielä rannalla ja käytiin moikkaamassa bändin jäseniä aidan takaa.






Sunnuntaina lähti bussi takaisin kohti Helsinkiä ja oltiin sattumalta varattu Amandan kanssa paikat samasta bussista ja paikkoja vaihtamalla päästiin istumaan vierekkäin. Kanssamatkustajat eivät välttämättä arvostaneet, kun väsyneinä höpötettiin järjettömiä juttuja ja laulettiin pätkiä biiseistä väärillä sanoilla.

Bussi oli lopulta yli tunnin myöhässä aikataulusta, koska liikenneonnettomuuden takia madeltiin ensin kävelyvauhtia Leppävirralla ja Viikissä kuski ilmoitti lähtevänsä ja jouduttiin odottamaan uutta. Ei tykätty. Päästiin kuitenkin lopulta Kamppiin ja Amandakin ehti ajoissa junaansa.



Ensi kesänä voisi Kuopiorockin sijaan kokeilla vaihteeksi joitain toisia festareita, lähteä vaikka ensimmäistä kertaa Ruissiin. Mitkä ovat parhaat festarit, joilla olette käyneet?

You don't have to wear your best fake smile

Istun bussissa matkalla Kuopioon ja väsyttää melkoisesti. Päätin kuitenkin lähteä RockCockiin, vaikka viimeiset pari viikkoa ovat olleet stressaavia majoituksen ja bussien järkkäämisen suhteen. Nyt pitäisi kuitenkin olla yöpaikka ja tänä vuonna jopa festarilippu mukana.



Viime kirjoituksen jälkeen en ole voinut kovin hyvin. Olen lievittänyt ahdistusta jättämällä syömättä ja kävelemällä jalkani kipeiksi. Tiedän, ettei tämä ole toimiva keino, mutta alkuun en välittänyt ja toimin vain automaattisesti tutulla tavalla. Olo alkoi kuitenkin mennä heikoksi, syömishäiriöajatukset valtasivat pään ja pian en uskaltanut syödä enää kahta leipää yhdeltä istumalta. Yllätyin itsekin, kuinka nopeasti anoreksia ottaa valtaansa, jos sille antaa vähän periksi.

Päätin, että en anna tämän jatkua näin. En halua samaa kuin viime syksynä joutuessani päiväosastolle ja tilanne alkaa näyttää hälyttävän samanlaiselta. Olen nyt muutaman päivän kerännyt rohkeutta aloittaa syöminen uudestaan ja alusta asti tarpeeksi, eikä pikkuhiljaa lisäillen. Helpompi vain kohdata kaikki kerralla, minkä takia nytkin syön matkaeväiden "jälkkäriksi" Suffel-patukkaa, jota on tehnyt mieli eilisestä asti.



Takapakit kuuluvat parantumiseen ja tärkeintä on ettei niihin jää vellomaan. Aion nyt taas kiinnittää enemmän huomiota riittävään energiansaantiin, sillä se ei selvästikään suju muun elämän ohella. Enköhän mä tähän pysty, toimikoon mennyt pariviikkoinen muistutuksena siitä, kuinka kurjaa on olla syömishäiriön orjana. Mulla on kuitenkin vielä kesäsuunnitelmia edessä ja haluan nauttia loppukesästä ruoan murehtimisen sijaan.

Kohta rokkaamaan!

Itken vaikka mus on voimaa ku pienes kyläs

Sieltähän se palasi: masennus.

Koko alkukesän oon touhunnut kuin mikäkin ikiliikkuja, valvonut öitä, nähnyt kavereita ja suunnitellut tulevaisuutta. Demin lopettamisen jälkeen itkin pari päivää, mutta mökille päästyäni sain samalla välimatkaa ikävääni ja kaikki oli taas hyvin. (tämän postauksen kuvat on mökkireissulta otettu). Juhlittiin Helsinki Prideja vanhojen ja uusien ystävien kanssa ja oli hauskaa.

Voisin sanoa, että mulla on ollut parempi olo kuin vuosikausiin, mutta hyvistä kausista saa ilmeisesti aina "maksaa" myöhemmin voimalla taas huonosti. Nyt masentaa mm. kaikki: rahat on menny ja jotenkin pitäisi selvitä ensi kuun vuokrasta, tajuntaan iski uudestaan lemmikin menetys ja kämppä on yks sotku likaisine astioineen, vaatteineen ja hamsterintavaroineen. Eikä mua kiinnosta tehdä asialle mitään, joten makaan vaan sohvalla itkemässä.

Kaiken lisäksi mulla meni välit parhaaseen kaveriin ja oon ihan orpona, kun ei oo ketään, kenen kanssa oikeesti avoimesti jutella. Samalla meni myös majoitus Kuopiorockiin, eikä näin kahden viikon varoitusajalla ole varaa hankkia uutta tai edes innostusta lähteä yksin festaroimaan vieraaseen kaupunkiin. Joten jos jollain on tarvetta kolmen päivän lipulle, niin mulla ois yksi ylimääränen myytävänä!




Olen menossa nyt viikonlopuksi vanhempien luokse vahtimaan Lunaa. Onneksi on vielä koira, muuten varmaan tappaisin itseni tavalla tai toisella. Nyt taas vaan päivä kerrallaan tätä tuttua paskaa ja toivotaan, että pikkuhiljaa helpottaa.

Ja anteeksi angsti-postaus, oli pakko päästä purkamaan osa ajatuksista kirjoittamalla.

Song to say goodbye

Demi lähti keskiviikkona paremmille pähkinämaille.

Demi oli loppuun asti oma pirteä itsensä, mutta viimeisen parin kuukauden aikana karvaa lähti ja rampattiin lääkärissä pariinkin kertaan. Epäiltiin hilsepunkkeja, vaikkei karva- tai ihonäytteestä löytynyt mitään. Ensimmäisellä kerralla lääkitys näytti auttavan kutinaan, mutta toisella kerralla en huomannut mitään vaikutusta. Siivosin koko asunnon ja siirsin hamsun häkinkin makuuhuoneesta olkkariin siltä varalta, että loisia olisi ulkoilualueella. Pari päivää näyttikin taas jo paremmalta, mutta tiistai-iltana hamsteri jälleen rapsutteli itseään, joten varasin lopetusajan seuraavalle päivälle. Hamsterin turkista oli lähtenyt suurin osa, eikä tarkkaa tietoa aiheuttajasta ollut, joten parasta oli päästää toinen menemään. 

Vaikka puhutaankin vain pienestä jyrsijästä, on mulla aivan tajuttoman kova ikävä. Demi oli se, joka piti iltaisin seuraa, jos ahdisti tai vaikken olisi nähnyt ihmisiä päivän aikana ollenkaan. Oon niin kiitollinen, että sain viettää sen kanssa nämä 1,5 vuotta. Ja vaikka nyt onkin paha olla, en vaihtaisi yhteistä aikaa mihinkään.

Oon kieltäytynyt ajattelemasta, että mitä jos. "Olisiko pitänyt mennä piikille aikaisemmin tai yrittää vielä? Olisiko sillä ollut paremmat viimeiset päivät, jos sillä olisi ollut omat mökit sun muut pahvipakkausten sijaan?" En voi asioille enää mitään, joten yritän olla syyllistämättä itseäni liikaa ja antaa tuomitsevien ajatuksen mennä. Tein kuitenkin parhaani.

Nyt olen junalla matkalla Jyväskylään mökkeilemään isovanhempieni luokse. En halunnut jäädä yksin asuntooni ja autioon Helsinkiin juhannukseksi, vaikka alun perin niin oli tarkoitus. Ehkä pieni irtiotto tähän väliin tekee hyvää. Ja ehkä syksyllä voin alkaa miettiä uutta hamsteria.

Niinpal Gauhian Paha Pandemia 03.01.2017 - 20.06.2018

Tuolla kulman takana hyvä herra

Tällä viikolla on bailattu Haloo Helsingin! tahtiin ja päiviin on mahtunut paljon tunteita, uusia ihmisiä ja pari kaupunkia. Bändi aloitti kesäkiertueensa tiistaina Tavastialla suurimmille faneille järjestetyllä yksityiskeikalla ja onnekkaana sain nimeni listalle.

Oona oli tullut keikkaa varten Helsinkiin, joten mentiin Tavastialle yhdessä. Ei viitsitty jonottaa eturiviin, koska ovilla olisi varmasti saanut sitä varten istua useamman tunnin. Katsottiin esitys siis miksauspöydän takaa, josta näki hyvin, kun edessä oli pari metriä aidattua tyhjää tilaa. Oli aivan loistava tunnelma ja kiva kuulla uusia biisejä livenä.



Fiilistä latisti hetkeksi uutinen, että Haloot jäävät festarikauden jälkeen kahden vuoden tauolle ja palaavat vasta vuonna 2021 uuden levyn kanssa.

Keikan jälkeen nähtiin tuttuja ja jonotettiin näkemään bändiä. Ei taaskaan saatu hyvää yhteiskuvaa, mutta julkaistaan nyt silti:



Kotiin päästyäni sain idean, että ostetaan liput huomiselle risteilylle, jolla Haloo Helsinki! esiintyy. Kesän ainoat festariliput kun ovat heinäkuulle Kuopiorockiin ja ajatus vain yhdestä keikasta ennen taukoa tuntui pahalta. Sain Joonaksen innostumaan laivareissusta, joten varattiin halvin mahdollinen hytti ja bussiliput Turkuun.

Turussa kierreltiin pari tuntia ja käytiin Subissa syömässä ennen laivaan menoa. Oli aika turistiolo, kun ei osattu kävellä keskustasta satamaan ilman Google Mapsia. Mä kriiseilin koko matkan, että ehditäänkö laivaan ajoissa, mutta onneksi toisella oli järki ja hermot matkassa.

Tutustuin laivalla aivan upeisiin ihmisiin ja vaivuin teinitasolle kun hypin ja lauloin itseni keikalla uuvuksiin. Nolasin itseni muutamaan kertaan, mutta silti en vaihtaisi mitään.



Joonaksella meni jossain vaiheessa hermot "äijiin" ja hän paineli nukkumaan kun jäätiin eturivintyyppien kanssa soittamaan musiikkia tyhjään baariin. Valvottiin Ammin kanssa aamukuuteen ja seuraavan päivän lyhyellä akustisella keikalla taisi olla vieläkin pieni humala päällä.

Pääsin kuitenkin kotiin ehjin nahoin (toista kyynärpäätä lukuunottamatta) ja viime yönä kuittailin univelkoja noin 16 tunnin unilla.

Nyt mietin, että mistä revin elokuuhun mennessä rahat tyyppien vikalle keikalle Simerockiin Rovaniemelle. Ehkä en mistään, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin Kuopiossa nähdään!