If I Was Your Best Friend

Turha tässä on itseään sääliä, tai märehtiä menneisyyttään. Jotenkin silti oon vaan jumissa. Kun pohdin mistä kaikki johtuu. Koko syömishäiriö ja psyykkinen oireilu. Pakollakin ajattelee mitä ois voinu tehdä toisin, mitä muut ois voinut tehdä toisin. Mutten haluu syyllistää ketään, koska ei kukaan osaa mun ajatuksia lukea.

Niitä ajatuksia, jotka käskee viiltämään kun osaston lamppu menee rikki ja saa sieltä lasinsiruja. Silloin tuntui, että siihen oli lupa, suorastaan pakotettiin. Ole hyvä, terävää ilmaiseksi, lasia jolla haavoja. Jälkeenpäin on turha tajuta kuin sairas on ollu, vaikka luullu olevansa melko terve silloin. Menneisyys pitää unohtaa. Mutta miten voin unohtaa kuka olen? Mä olen kasvanut tällaiseksi. Aikuistunut jonkun verran, mutten tarpeeks.

"Pidä itsessäsi walo!! Oot walo!" sano Ellikin. Ja niin oonki oman elämäni valo, elämä lähtee musta ja päättyy muhun. En voi täällä vaikuttaa kehenkään muuhun kun itseeni. Liian monesti oon yrittäny pelastaa toisen itseni sijasta. Helpompaa kohdata muiden ongelmat kun omansa, puhutaan sit parisuhteesta tai kavereista. Mä en vaan tiiä mikä osa maailmasta on sysättävä syrjään, jotta osaa keskittyy oikeella tavalla itteensä.

Älä vertaa, kuuntele ittees, sä SAAT olla välillä itsekäs. Tän mä haluun sanoo kaikille, jotka on kadonnu tähän maailmaan. Ei oo itsekästä pyytää apua kun sitä tarvitsee, me ollaan täällä toisiamme varten. Oikeesti, tää maailma on täynnä ihmisiä, pohjimmiltaan samanlaisia, jotkut jopa kouluttautuneita auttamaan elämään eksyneitä.Tää maapallo on ylikansoitettu, mut saat ottaa siitä osas. Sut on luotu tänne! Jaetaan kokemuksia, kannustetaan, mutta terveellä tavalla! Unohtakaa ne, jotka pönkittää itsetuntoaan sortamalla muita!

kännykkä ja flexiotus ei oo ilonen kun namin kaa kestää

Mulla on Luna seurana ja huomenna saan tietää ruotsin numeron! (hehee, unohdin et tänää oli palautepäivä)
Kävin tänään terapian jälkeen isän serkun kanssa syömässä lounaan Kasvisravintola Silvopleessa. Rakastuin niin, että voisin tehdä paikasta erillisen postauksen seuraavan käyntikerran jälkeen ;)) Jälkiruokakahvit/-teet ja puolukkamantelikakkua nautittiin Kallion Galleria Keitaassa, joka oli myöskin oikein viihtyisä pikkupaikka.

Ylipäätään päivästä jäi kuitenkin ikävän ahdistunut fiilis (paitsi pizki on ihana). Joonas kuitenkin lupas tulla vielä töiden jälkeen juttelee (ja pidempiaikaisille lukijoille: tammikuun jälkeen ollaan oltu vaan kavereita).

Nyt kattoo maikkarii, kun HH! vieraana. Jos vaik piristäis ;)