It's Going To Get Worse Before It Gets Better

Fiilis just tämmnönen, yritän hymyillä, mutta vähän hankalasti onnistuu.. Viimepäivät on rehellisesti ollu kaaoottisia, mä en vaan kestä tätä painonnousua. Oksentelua, alkoholia, muita päihteitä, viiltelyä. Oon vetäny niin yli, että mun jatko täällä ei ole enää edes varmaa. Koska en osaa edelleenkään hallita ahdistustani.

Suutuin itselleni, petyin itseeni niin pahasti, että värjäsin tänä aamuna ihanat hattarahiukseni pois. Pakko saada jotain muutosta ja lävistyksiä nyt on jo riittämiin. Onhan nää blondit toisaalta helpompi hoitaa, kun ei tarvitse ylläpitää pastelliväriä. Ja muutenki mulla tuppaa toi suihkussa käyminen jäämään.... En mä ansaitse mitään, mietin jopa että lopettaisin lääkityksenikin ku ei niistä oo kerrassaan mitään apua. Eilen kävelin itseni kuoliaaksi paahtavassa Kalliossa, söin päivällistä vain koska äiti oli vaivalla tehnyt lempiruokaani, otin viisinkertaisen määrän lääkkeitä nukkumaan mennessäni, jotta saisin unta, mutta silti heräsin jo viideltä. Söin aamupalan itsenäisesti ja siitäkö vasta nousikin päässäni myöhemmin hirveät syytökset!

Osastolla itkin pitkästä aikaa lounaspöydässä, välipala sujui jo helpommin. Äiti tuli hakemaan mut kävelylle ja vähän piristyin. Vaikka tälläkin hetkellä olen sitä mieltä, että ottaisin mielelläni pari siideriä parantamaan oloa. Yritin saada mutsin ottaa pari asukuvaa, mutta ei-oman-kännykän käyttö on aina vähän vaikeeta.

Hello Kitty -kengät!!!!

Odotan tuleeko taas yhdestä aiheesta kommenttia, mutta paljastan tämän vasta jos näin tapahtuu :--D

Mut illalla Suomipelii, ihan rauhassa vaan täällä osastolla! Laitan varmaan Instagramiin tunnelmia, koska pakkohan tää on katsoa! Alkupeleissä menetin jo toivoni ja totesin, että tän vuoden lätkän katselut oli tässä, mutta finaalimatsia ei voi jättää väliin! (vaikka meidät rökitettäisiinkin)

Mutta kuten kädessänikin lukee "I won't let you get lost." Mä yritän muistaa nää sanat ja jaksaa.