Pakenin iltapäiväks osastolta. Piti mennä kahvihetkeen, mut enpä jaksanutkaan. Ois ollu liikaa istuu paikallaan pari tuntii ja keskittyy. Hoitajille sanoin meneväni Kaapelille, mut lähinki kotiin käymään. "Lies make it better, lies are forever..." Himassa istuin siskon kanssa tuijottelemassa telkkaria. Kiva välillä puhua niitä näitä, mun syömishäiriön myötä kun meidän välit on kokonaan menneet. Nyt oli vähän niinku ennen. Hieman. Vähäsen. Haluun ne ajat takas.
Osastolle tuli eilen uus tyttö, oon varmaan nähny sen aiemmin polilla tai jossain, sen verran tutut kasvot mut vieras nimi. En vaan pysty istuu pöydässä ja odottaa et se on syöny loppuun. Suatannnna oon epäkohtelias. On vaan pakko päästä omiin oloihin pakoon sitä pöytää. Lukee kirjaa tai mitä tahansa, mut pöydän ääreen en voi jäädä jumittaa tai iskee ajatukset päähän. Vaik ois joku keskustelu meneillään, mun ajatukset kääntyy tyhjään lautaseen ja siihen mitä sillä oli vielä vähän aikaa sitten.
Käväsin eilen isän kaa Haartmanissa, eikä oo aikoihin nolottanu niin paljon. Pelkkii pintanaarmui, jotka sai liimalla kii. En mä yleensä tommosten takii suostu paikattavaks, mut nyt noi käski.
Materialismionnellisuuskaan ei iske. Eikä tätä tilaa jaksa selvinpäin kukaan, tai ainakaan mä, oon ollu ja en oo ollu selvänä ja epäselvänä. Joisin mieluummin päivän kalorit ku söisin.
Jos sitä vaik Euroviisui ja kattoo pääseeks Softengine jatkoon. Lauantain finaali ainakin pakko kattoo jossain seurassa, sen verran viisufani oon.
Aamuiseen sisustuspostaukseen...: Tosi kivasti olet sisustanut huoneesi, ja muutama elementtihän olikin jo aiemmista postauksista tuttuja; pöllömatto ja Caramel-kollaasi! :) Hienoa, että olet saanut luotua mukavan kodinomaisen tunnelman, ja näkymä ikkunastakin on kiva. Silmä ja mieli lepää vehreyttä tutkiskellessa... Ja linnut sisustuselementteinähän ovat kauniita kaikissa muodoissa!
VastaaPoistaMutta sitten tuli sade...
Kyllä varmasti vielä löydätte siskosi kanssa toisenne, kunhan annatte toisillenne aikaa ja tilaa - ja tänään taiskin jo olla edes hiukanvähän kuten ennen.
Uusi asukas tarvitsee varmaan oman aikansa ennenkuin syöminen onnistuu samassa ajassa kuin muiden. Se aika hänelle suotakoon. Mutta ymmärrän hyvin, että Sinua saattaa ahdistaa istua pöydässä sen jälkeen kun olet saanut oman ateriasi syötyä. Ja jos on sallittua nousta pöydästä vaikka kaikki eivät ole valmiita, niin kyllä tuolla jos missä varmaan kaikki ymmärtävät, että tarkoitus ei ole olla epäkohtelias, vaikka poistuukin pöydästä ennen muita.
Toivottavasti olosi helpottaa. Ja, että ei tulisi enää edes niitä "pintanaarmuja"... :(
Mutta hei - sateen jälkeen paistaa aina aurinko! :) Ja pieni sadehan tekee vain hyvää luonnolle - saatpa nähdä, että kohta vihertää ja kukkii entistä komeammin - niin ikkunasi ulkopuolella kuin syvällä sydämessäsi! ♥
Uusi kuntoutuja on mukava, vaikken vielä oo ehtiny kauheesti tutustuu. Tulee vaan ittelle paha mieli toisen puolesta, kun lautasen tyhjennettyäni nousen korjaamaan tavaroita jääkaappiin :-(
PoistaTiiän niin hyvin sen tunteen kun tulee osastolle uusia asukkeja. Muistan kuinka joka aamu sai pelätä että tuleeko tänään joku uusi...
VastaaPoistaMutta pakko se vaan on kestää.
Kiva kun kirjoittelet useammin nykyisin!
En mä mitään pahaa uudesta ajattele, vaikka tietenkin asiat vähän muuttuu (kuten ruokapöydän paikat). Toisten oireilu vaikuttaa helposti muihin, mutta niin kauan kun oikeasti yrittää, on paikka täällä ansaittu. Kiva oli eilenkin kattoa viisuja yhdessä, vaikka vain pienellä porukalla :)
PoistaKannattaa muistaa, että jokainen omasta syystä ja jossain kohtaa uusi. Ja toisen oireet, jokaisella omansa. Ja eikö ole ihan tervettä, jos ei jokaista syömishäiriöistä pk-seudulta tunne ennestään? ;)
PoistaMiten muuten sun viiltelyihin suhtaudutaan tuolla? Kun osastoltahan siis lensi ulos, jos viilteli.
Onko siellä muuten samalla tavalla, että istutaan "tietyillä" paikoilla ja sen mukaan, miten sujuu vai mihin nyt kukakin milloinkin haluaa?
Jokainen istuu missä huvittaa, tosin paikat ruokapöydässä on aika hyvin vakiintuneet. Viiltely on kielletty, mutta ei muutamasta kerrasta vielä lennä pihalle, asiat on keskusteltavissa.
PoistaEnkä todellakaan tarkoittanut, että uusi tyttö ei sopeutuisi joukkoon - puhuin oireilusta ihan yleisellä tasolla! Kaikilla täällä on omat vaikeutensa.
PoistaUusia ihmisiä stressaa aina, kun heitä osastolle tulee. Mutta uskon, että alku on aina hankalaa. Kun toiseen tutustuu ajan kanssa, oppii ymmärtämään ja ystävystyy. Välillä on kyllä hyvä päästä sieltä tuulettumaan. Kyllä teidän perheessä välit vielä tervehtyy. Sitä mukaa kun syömishäiriö alkaa katoamaan, tilalle tulee paljon menetettyä. Rentouttavaa sadepäivää!
VastaaPoistaNiinhän se usein menee, vaikkei olisikaan mitään syytä stressata. Ketään ei saa tuomita ennen kun tutustuu ;-) Mähän sain itse aivan hirveän vastaanoton, koska kovasti oli juoruttu minkälainen oon osastolla aiemmin ollut.
Poista