2014/05/30

I Went Crazy For Awhile

Otin tosiaan eilen semmoset kuuden tunnin hatkat osastolta. Lähdin mukamas kävelylle kaverin kanssa, mutten kestänytkään palata. Odotin että kaveri katoo nurkan taa ja lähen juoksee vastakkaiseen suuntaan. Suuntasin bussilla toiselle kaverille ja oli aivan helvetin hyvä olo olla kerrankin porukalla chillaa jossain muualla kun neljän seinän sisällä. En oo puhunu kenenkää kaa moneen päivään! Juteltii, kriiseiltii, hiustenvärjäystä. Ja mä tajusin että haluun itteni takas!

Toisilki on rankkaa, mä haluun nostaa itseni pystyyn, mä haluun nostaa ne toiset pystyyn. Painostamatta, omalla tahdilla. Tehdä tyhmiä yhdessä ja sitten viisaita kun siihen riittää mielenterveyttä. Ja mä saan varmaan M:nkin takas elämään, sä oot tärkee, vaikkei yhteisten "ystävien" kaa ehkä suju. Me hommataa meiätki ylös tästä paskasta.

Mä oon muutamassa päivässä muuttunu haamuks, kaveri jonka näin muutama päivä sitten sano että oon kuihtunu silmissä, lähteny useempi kilo. Terapeuttiki sano että viikossa yli kaks. En mä kyl sitä usko, mut elämänilo silmistä on hävinny. Mä tajuun kuinka mä oon sisältä kuollu täällä osastolla.

"Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei, anyway-ay-ay-ay-ay..."
- Mariska

lähen käymään himas, haen hiusvärin ja pidennykset, teen ittestäni itteni. En oo tää puolikuollu mitä-välii-tappakaa-mut-vaikka-heti -ihminen. Mä elän, oon nuori, henkisesti ehkä vielä alle kakskymppinen täyslapsi, mutta kaikki on auki. Mä lupaan, että herään vielä henkiin!

Mä jo värjäsin hiukseni ja oon taas enemmän itseni näkönen, elämänilo palaa:
#selfie #helsinki #mansku #backtolife
Ja mä sain hamsteritarjouksen kasvattajalta, huomenna syntyy poikue! Oon niinniinniiinn happy! Jos en pääse takas S1:lle (mitä ei tuu tapahtumaan, tai tulee, tai ei tule), mä otan sen hamsterin. Etsin Stadista jonkun kivan pienen kämpän mahdollisimman keskustasta ja opettelen elämään itsekseni. Pärjään niin hyvin, että pystyn huolehtimaan pikkuisestani. Kaikki on valmiina, mutta muut ei usko tähän, mul on jo nimi ja kaikki valmiina pikkuiselle, jos ykskään niistä vaikuttaa sopivalta :------)

Mä vaan haluun elää! antakaa mulle siihen mahdollisuus...

25 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Laav juu who ever you are :))

      Poista
    2. Yayyyy! ^_^// thx, u rly made my day:D

      Poista
  2. Go NOORA Go!! Sä löydät intohimos tähän elämään ja elät sille! sun blogis avasi kun silmäni noin vuosi sitten,luulin olevani kunnossa mutten ollut. Välillä tökkii, mutta selviän eteenpäin, koska oon löytänyt intohimoni elämässä! Ja niin löydät säkin, samoin kuin elämänilosi! Se on jo tulossa, ja MINÄ uskon SINUUN! Vahva nainen itkee, nostaa päänsä pystyyn, hymyilee ja osaa jatkaa elämää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä todellakin haluan elää, elämää joka on elämisen arvoista. Viimeiset vuodet ei oo sitä ollu. Ja ihanaa jos oon ollu jollain tavoin avuks! Ja säkin selviit tästä lopulta <3

      Poista
  3. "Mä lupaan, että herään vielä henkiin!"
    Kiitos! Juuri tuon halusin kuulla/lukea! Ja se tulee toteutumaan!
    Hyvä, että hait hiusvärin ja -pidennykset - ja ryhdyit jo tuumasta toimeen!
    Hamsterikin on hieno juttu - Lunan lisäksi sitä paljon tarvitsemaasi eläinterapiaa, joka tuo pilkahduksia päivään kuin päivään. Mutta ennen kuin hamsterin hankit, niin odota tosiaan nyt vielä rauhassa ja katso jos pääsisit kuin pääsisitkin takaisin S1:lle.

    Ja yritä nyt asettaa itsesi etusijalle - ihan kaikessa. Sinulla on oikeus ja Sinä saat tarvita muita. Suret, koska vanhempasi joutuvat kärsimään. Näytä, että haluat apua ja ota apua vastaan. Hoitotahoilta, läheisiltä, ihmisiltä, ystäviltä. Näin teet itsesi onnelliseksi. Ja näin teet vanhempasikin onnellisiksi. Meidät kaikki. Ja - toivon mukaan - elämänilot ja -kilot palautuvat pikkuhiljaa.

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luna kun ei enää asu meillä, en nää prinsessaa tarpeeks usein :( Ja muutenkin koirassa on yksinään liikaa vaivaa, siks mä tykkään tommosista hamsteri-iltakukkujista :))
      Ja mä odotan todellakin tota S1-päätöstä, terapeutti on luvannu tulla mukaan ja vaikka mitä. Joten hamsu saa ehkä vielä odottaa. Jos tulee ehdoton kielto, mulle muuttaa söpöliini. Aluksi vanhemipien luokse, lopulta omaan asuntoon.

      Poista
  4. Mä en haluaisi maalata piruja seinille mutta ootko ihan varmasti miettiny loppuun asti tuon omilleen muuttamisen ? Mitä sinä sitten teet jos romahdat, lopetat syömisen etkä enää pysty hiljentämään sairauden ääntä ? Oletko varma että pystyt oikeasti huolehtimaan itsestäsi ja lemmikistäsi jos et edes nyt pysty aina kotonakaan syömään ? Sinut on heitetty osastolta ulos ja nyt olet aurorassa. Kannattaisiko vielä hetken malttaa, hoitaa itseään tuetusti kotona ja miettiä myöhemmin uudestaan. Olet aloittamassa koulun (?), mitä teet jos kaikki se käy liian rankaksi ja terveytesi sekä pääsi pettää ? Olet vastuussa itsestäsi mutta myös eläimestä. Ja mieti vanhempiasi, kuinka huolissaan he ovat kun tuossa kunnossa oleva, vakavasti psyykkisesti sairas nuori nainen muuttaa yksin kotoa pois ? Onko sinulla oikeasti tarpeeksi voimia ? Olet kuitenkin todella huonossa ja sekavassa kunnossa, päihteitä ja kaikkea. En tarkoita tätä pahalla, haluaisin vain saada sinut miettimään vielä. Tsemppiä ja voimia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri siksi mä haluan asunnon mahdollisimman läheltä vanhempia, jotta pääsen sinne turvaan kun menee huonommin. Mä oon jo 22v. mun on aika pärjätä omillani ja tällä hetkellä mulla on usko siihen, että pystyn elämään. Ehkä ilman koulua ja ylimääräistä stressiä, mutta olemaan!

      Poista
    2. Joo, ymmärrän pointtisi mutta miksi edes ajatella muuttamista omilleen jos ajatus on : "jos menee huonommin, pääsen sinne turvaan". Tällä hetkellä sinulla on usko siihen, mutta entäs huomenna ? Vaikutat sen verran ailahtelevalta persoonalta : Tänään maailma on kaunis ja olet onnellinen, huomenna valmis tappamaan itsesi. Millä rahalla sinä elät kun et kykyne käymään töissä ? Normaali 22 vuotias usein onkin kypsä asumaan omillaan ja huolehtimaan itsestään, käymään koulua tai töissä. Mutta mitä jos kuvaa väritetään monen monen vuoden osastohistorialla ja kasalla diagnooseja, itsetuhoisuudella,alkoholin liikakäytöllä, lääkkeillä yms.. eikö ensin kannattaisin käydä se koulu loppuun ja miettiä sitten omilleen muuttamista. Kun on voimia.

      Poista
    3. Mulla olikin alun perin suunnitelma, että lukio loppuun ja sitten pois kotoa. Mutta asiat ei ihan niin mennytkään. Okei, ehkä mä en pärjäis yksin. Toisaalta asuin käytännössä yksin silloin kun meillä oli kämppä Ankun kanssa, kun toinen oli melkein 12h vuorokaudesta poissa.
      Tällä hetkellä mulla on uskoa - ens viikosta en tiedä, joten oot ihan oikeessa.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, sullaki taitaa olla taas pinkkiä blogin perusteella :D

      Poista
  6. Sä annat ite itellesi mahdollisuuden elämään ja elämiseen :--) Pitäis oikeesti AINA muistaa et jokaisella on vain yksi elämä ja nuoruus joten miksi tuhlata se sairasteluun ym paskaan.. :/
    Pinja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^^ En siis tarkoita että kukaan tahalteen haluaisi olla sairas mut you know what i mean:)

      Poista
  7. Juuri näin Noora, elämä jatkuu, tavalla tai toisella. Aina on muita ovia auki kun yksi sulkeutuu.

    VastaaPoista
  8. Ootpa hurjan kaunis tossa kuvassa :)
    Kiva nähä ees pieni hymy sun kasvoil. Oon tosi happy siit et ollaa oltu yhteyksissä ja saatu haudattuu ne vanhat jutut... Säki oot mulle tärkee pikkunen <3 Nähää hei heti ku oon taas helsinforssenis ja keksitää jotai kivaa.
    Nii ja hei älä välitä noist anoist jotka tulee nimettömänä kirjottelee tänne jotai paskaa ja luulee tietävänsä mitä sä ajattelet tai tuntevansa sut läpikotasin. Se on helppo nimettömänä huudella. Satana.
    Oot ihanainen ja tiiän et saat kyl elämäs viel järjestyksee. Tsemppi halei <3
    T. Parsakaali

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että hommat lähtevät sujumaan!
    Ootko nyt saanut syötyä paremmin siellä? Toivottavasti, koska et saa kyllä yhtään kiloa tai grammaa enää menettää, päin vastoin! Tsemppiä vikoille päiville ja sitten kotiin, koska muuten sulle selviää, pääsetkö jatkamaan s1:lla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aavistustakaan painosta. Terapeutti sano viimkeks, et on laskenu pari kiloa. Ei ne syömiset täällä, mutta eien söin pizzan "iltapalaksi" ku tuli lähdettyä vähän juhlimaan :D
      Enkä mä tiedä millon selviää, ja todennäkösesti vaik pääsisinki takas siin on joku karenssiaika.

      Poista
  10. Mä oon tän sanpnut joskus aikasemmin mut jostai syyst se komentti sillo katos tai vastaavaa... Sä näytät todella kauniilta ja eläväiseltä tuossa kuvassa! Susta ihan huokuu se eri asenne tähän elämään, usein kuvasi huokuvat juurikin sitä vääränlaista energiaa. Tsemppii jatkoon ja koita muistaa nää fiilikset mitkä oot rustannu, sillon aina kun olotila on jotain muuta kjin positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selasin googlen automaattisesti lajiteltavia roskaposteja, nii se tais löytyy sieltä! Nyt oon kuulemma taas kuihtunu, harmi. Eikä näy se sama elämänilo.

      Poista
  11. Muistahan että loppupeleissä sä itse olet se, joka antaa sun elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä päätä... :DDDDDDD

      Poista