"Hei! Mun ote on irti
Nää raiteet on poikki
Hei miten mä jatkan tästä
Hei! Jos sanat vois tappaa
Mä kuulin jo kaukaa
Ei Eerika pääse taivaaseen
Nää raiteet on poikki
Hei miten mä jatkan tästä
Hei! Jos sanat vois tappaa
Mä kuulin jo kaukaa
Ei Eerika pääse taivaaseen
Mikään mihin mä uskoin
Ei jatku tän kauemmaksi
Hitaasti kohoan portaat
Ja kävelen väkeä vastaan
Mä lasken kymmeneen ja aukaisen mun silmäni taas
Mä lasken kymmeneen ja kaikkialla nään taivaan
Mä lasken kymmeneen ja kaikkialla nään taivaan
Ne sanat jäi soimaan
Ne tahtoisi tappaa
Ei Eerika pääse taivaaseen"
- HH!
zempiä paljon. onko mielessä mitä itse toivoisit hokolta?
VastaaPoistaEt ne tajuis, mut se ei varmaan riitä.
PoistaEi niit ennenkään oo kiinnostanu, sanoo vaan et tee näin ja sen pitäis auttaa,
Tuu sit heti kertomaan miten meni!! Tsempit!
VastaaPoistaMä näin unta, missä sä olit. Me maattiin samassa sairaalasängyssä, sä olit ihan hullun laiha, nenämahaletkussa ja joka taipeessa oli tippaletku, kuolemassa ihan kohta... Mä tunsin ne piikit mun suonissa myös ja muhunkin sattui ja tiesin, että oon itse seuraavana.
VastaaPoistaEn tiedä, mistä tämä uni johtui, mutta ihan mielettömästi voimia!
no toi nyt oli vaan uni eikä merkkaa mitään. ^^ :/
Poista:s
PoistaTietenkin vaan uni, oli vaan pakko kertoa se.
PoistaEi kait ne sua sieltä ulos heitä. Tai mikä olisi nyt perustelu, kun viimeksi sait kuitenki jatkaa? Onko siellä muuten kaikilla hokot noin usein? tai siis toi sun osalta alkaa kuullostaa jo aikalailla samalta kuin osasto-osastolla.. Mitä ne sitten sulle suosittelee, jos tuokaan ei pelitä?
VastaaPoistaMut lähetettiin Auroraan. Vapaaehtosesti tai M1:llä, valitsin ensimmäisen.
PoistaVarmasti hyvä, tuo ei vain riittänyt. Tiedätkö palaatko sinne sitten Auroorasta, tai kuinka pitkään ylipäänsä olet Auroorassa?
Poistavoimia Auroraan!! mikä osasto?
PoistaKuulostaa parhaalta vaihtoehdolta nyt. Saat kyllä taas itsesi kasaan, se vain vaatii aikaa! Tsemppiä! <3
PoistaJoku viikon jakso. Puhe oli, että palaisin sen jälkeen sh-polille. Eli takas lähtöpisteeseen, paskat tää elämä!
PoistaJa 6-1 osasto tällä kertaa. Käytin kuntoutusosastohoidon aikana liikaa päihteitä (ahdistukseen), joten ulos! Paino tuli viikossa yli kilon alas, viiltelin..
PoistaToivottavasti tämä olisi sulle vihdoin se herätys, joka saa sut ymmärtämään, että sun on otettava vastuu toimistasi. Niin julmalta kuin tämä kuullostaakin, niin ymmärrän osaston ratkaisua, se on yhteisöhoito, etkä ainakaan tänne blogiin kirjoittamasi perusteilla sitoutunut hoitoon. Olet sairas, se on taivahan tosi, mutta tosi myös on, että voit parantua. Monet ovat parantuneet, et varmasti ole mikään poikkeus. Mutta se vaatii omaa vastuunottoa, sitä että näkee itsensä tekijänä, ei objektina. Nytkin siellä, sä voit heittäytyä laihduttamaan etc, tai sä voit hyödyntää sen ajan ja syödä ateriasuunnitelman mukaan. Siellä et pääse viiltämään tai muuten vahingoittamaan itseäsi, mieti, miten hyvä lähtökohta se olisi siitä eteenpäin? Vaikka aika olisikin vain viikko, se olisi sata kertaa parempi pohja kuin viikko rypemistä ja luovuttamista.
PoistaSurra saa ja turhautua, mutta sieltä pitää myös nousta - häntä pystyyn!
Aurorassa viiltelin enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Saa mennä tulla, ruoka-aikaan ei tarvii olla paikalla, kaikki lääkkeet puretaan. Oli hyvää hoitoa, kotonaki pärjää paremmin.
PoistaTsemppiä <3
VastaaPoistaVoimia Noora <3 Pieni hetki kerrallaan. Koita ajatella, että olet turvassa. Koita ajatella, että tämä kuuluu matkaasi kohti jotain paljon parempaa. Koita ottaa apu vastaan.
VastaaPoistaSinusta välitetään <3
Etkö pääse enää kuntoutuskotiin? :/ Voimia!!
VastaaPoistaPinja
Voi hurja ja kurja...
VastaaPoistaMutta 2 hyvää asiaa:
1) Menit vapaaehtoisesti Auroraan. Yritä ottaa kaikki irti sielläolo-ajastasi, ja neuvotella itsellesi jatkoaikaa, jotta pääset jaloillesi ja turvallisemmille vesille itsetuhoisuuden suhteen. Ja vanhemmat vaan kehiin, taustajoukoiksi Sinua puolustamaan.
2) Saat kuitenkin vielä jatkaa sh-polilla. Siellä on varmaan joku neuvottelu, sitten kun olet kotiutunut Aurorasta. Ehkäpä olet vain jäähyllä kuntoutusosastolta jonkin määräajan, ja sitten pääset takaisin? Se taitaa kuitenkin edellyttää, että pystyt olemaan kotona käyttämättä päihteitä ja viiltelemättä. Ja taas: vanhemmat kehiin, tukemaan Sinua kamppailussasi ja auttamaan jatkohoidon suunnittelussa.
Pyrstö pystyyn! Rutkasti voimia ja haleja täältä! <3
Nyt vaan tsemppiä kehiin! Säännöt on sääntöjä ja jos niihin ei oikeesti sitoudu, niin noinhan siinä käy. Kyllähän sä sen tiiät. Mut nyt on tärkeintä, ettet luovuta, vaikka tollasia päätöksiä tehdäänkin. Susta löytyy sitä voimaa taistella, jos vain haluat. Kyse on loppujenlopuks ainoastaan siitä, mitä sinä itse päätät tehdä ja mitä et.
VastaaPoistaMäkin lensin aikoinani osastolta ulos sovittua aiemmin, koska paino ei noussu tarpeeks tjtn ja olisin voinut heittää pyyhkeen kehään, haistattaa kaikille paskat ja laihduttaa. Ihan jo vaan sen kapinan takia, että haluun näyttää niille. Mut en tehnyt sitä, koska niillä muilla ihmisillä ei loppujenlopuks oo mitään merkitystä. Kyse on mun elämästä. Sun elämästä. Luovuttamalla ja kapinoimalla sitä viel pohjan vaan siltä mahdollisuudelta, että voi joku päivä itse olla terve ja onnellinen. Jakun se oikeesti on mahdollista, jos vaan jaksaa sinnikkäästä yrittää vaikeista hetkistä huolimatta. Tehdä järjellä niitä päätöksiä, kun tunteet huutaa jotain ihan muuta.
Koitahan nyt vaan jaksaa taistella oman elämäs puolesta! Kyllä se oikeesti jossain vaiheessa helpottaa.