Viikonlopusta en muista sitten mitään. Piti löytää lääkettä ahdistukseen, mutta meni vähän yli... Lääkkeitä ja viinaa kai sekasin, ainaki ketipiror-liuska katos johonki (roskikseen) ja muutaki. Mut häädettiin osastolta kotii, ihme kun pääsin bussilla siinä kunnossa perille. Hoitajaki oli ilmeisesti soittanu mulle työvuoronsa loputtua, mut olin jo sammunu. Ja tällä hetkellä pelottaa silloinen nukahtamista ennen syöty kalorimäärä. Vaik en kyl muista ku viilin jääkaapissa. Ja oli mul tofujätskiki. Jossain välissä faija veti kilarit, jostain ja huusin vastaan ku pahainenkin kakara. "Yhyy, no en syö sit enää ikinä!" V***u ku ei kotonakaan saa olla rauhassa. t. 22v. -___-
Lauantaina heräsin neljän jälkeen iltapäivällä hoitajan soittoon. Unenpöpperöisenä sovin, että palaan seuraavana päivänä lounaalle. Saavuin kyllä jo ennen sitä kun en keksinyt tekemistä. Kokkailin yhdeksän aikaan illalla itselleni vielä helpot phad thait (thaikku-wokkii!) Maistu hyvin muillekin. Omat ruokailut tais vaan mennä vähän perseelleen.
Illalla hetken vielä kännykkädatailin ja painuin tunnin valvomisen jälkeen takaisin nukkumaan toissapäivän meikit naamassa. Aamulla heräsin siihen kun Luna hyppäs mun päälle. Oli se niin söpö, ettei sitä voinu häätää, vaikka tietääkseni sängyssäolokielto onkin voimassa :D Lunan kanssa leikin sitten pallolla sen verran kun jaksoin, mut terapiakoira ♥
Söin rauhassa aamupalaksi kaurapuuroa, omenan, pähkinöitä ja lasillisen maitoa. Ihan luksusta kun Hesari on haettavissa eteisestä heti herättyä, osastolla kun sitä saa oottaa! On parasta lukee sanomalehteä yksin aamiaispöydässä!
Loppupäivä on ollu yhtä vitutusta, pakko rauhotttauaa ennen ku maailma räjähtää....Oisin lähteny jo apteekkiin tyhjentämään mun varastot, mut rahat ei riittäny. Nää mun toilailut alkaa mennä jo sääntöjenkin yli. Miksen voi olla normaali? Mä en vaan jaksa! No mut, onhan aina yksi vaihtoehto, josta melkeen jo luovuin. Vaihtoehto, joka ei ole vaihtoehto.
Ja nyt soi Caramelin viimeinen laulu radiosta, nyt se on hienoa tähtipölyä, mun tyttö.
Ei ole elämä helppoa, ei. Jos nyt tällainen totaalisen saamaton lausahdus tähän väliin sallitaan. Yritä pysyä skarppina, ettei tule lopullista häätöä. Tuo on ainoa paikka missä nyt voit saada asianmukaista apua. Koska se yksi vaihtoehto ei todellakaan ole vaihtoehto.
VastaaPoistaAnyway, olet ajatuksissani paljon ja usein, ja lähettelenkin täältä Sinulle sisulla suolattuja voimia, toivoen että ne jollain ihmeellisellä tavalla vaikuttaisivat siellä päässä... ♥
Sitä mä tässä pelkäänki, että anonyymit oli oikeessa enkä kestä pidempään. Huomenna on hoitokokous. Mikään ei kiinnosta ja sisäisesti oon jo puolikuollu. Viime yönki nukuin lattialla, koska en ansainnu prhmeetä sänkyä. Liikaa aukkoja kaikkialla, kauheeta kuunnella jälkikäteen mitä oon sössiny.
PoistaYlilyöntejä tulee aina välillä, mutta sä sentään yrität ja oletkin hyötynyt osastolla olosta. Kyllä niiden täytyy ottaa huomioon se, kuinka paljon olet siellä ollessasi edistynyt. Tsemppiä hoitokokoukseen, kerro niille, että tää on sulle tärkeä paikka ja tilaisuus näyttää, että pystyt toipumaan. Ei ne voi sun sanaasi ihan tuosta noin vain ohittaa.
VastaaPoistaVoi ne kun mä rikon sääntöjä. Vitun sama, jos tää oli tässä ni tää oli tässä.
PoistaSurullista luettavaa.. :--(
VastaaPoistaToivottavasti saat jatkaa siellä oloa koska en usko että yksinkään vielä ihan pärjäisit ja pelottaa sun puolesta että teet jotain tyhmää ja peruuttamatonta jos sut jätetään yksinään näiden asioiden kanssa..
Paljon voimia Noora <3
Pinja
Kiitos Pinjuli! Mäkin toivon, toivon, toivon, mutta kaikkea ei saa peruuttamattomaksi. Ja yksin en aio pärjätä, se on varma se.
PoistaOtitko viinaa ja Ketipinoreja sekasin? :/
VastaaPoistaEn kerro lääke comboja tänne.
Poista