Mulla on tosiaan mennyt viime viikot huonommin, en oo saanut nukuttua, viiltelyä, oksentelua, alkohoholia ja lopulta pilveä josta narahdin. Säännöt on ollu niin sekasin, etten lopulta tiennyt mikä on oikein, melkein-oikein tai väärin tai rangaistavaa. Enhän mä siinä parvekkeella ois polttanu, jos oisin tienny että siitä tulee jotaín pahempia seun seurauksia, kuten ulosheitto. Mutta itse sen tein, rikoin säänjöjä se siedostaen, että osastolla ei päihteitä nautita tai olla niiden vaikutuksen alaisena. Ajattelin ottaa pienet ja mennä nukkumaan. Nimeltämainitsematonihminen näki ja selitti jotain että toi loukkaa, enkä tiedä ihmisten taustoista, no eipä nekään tiedä mun. Niinpä lähdin yöksi kiertämään Helsinkiä, oli kylmä, mutta aamukuudelta oli pakko hakea kamera kun oli niin kaunis valo.
Eilen oli siis hoitokokous, uloskirjaushan sieltä tuli ja lähete Auroraan osastolle. About viikko täällä ja sitten takaisin sh-polille. Mun motivaatio vaan putos nyt niin nolliin, että tuskin mä jaksan. Ois ollu kouluunpaluu ja kaikki, mut sotkin ne. Tänään söin aamuvelliä, sitä ennen eilen osastolla lounaan, Eikä oo nälkä. Ei noil oo resurssei kattoo muin syömisii, joten... Mut söin mä lounaalla oma-aloitteisesti yhen punajuuripihvin.
En tiiä mitä tänään on tapahtunu, oon nukkunu KOKO päivän. Taisin kävästä syömässä, aamulla labrassa, tapaamassa lääkäriä, mutten muista siitä mitään ku olin niin unessa. Mulle alotettiin illalla zyprexa uudestaan, ja se väsyttää.
Voisin jatkaa unia ku ei oo muutakaan, Sh-hoito-osasto -paikka oli mulle elämä, tai uusi alku sille. Nyt se meni ja mä voin rauhassa kuolla päästyäni täältä. On jo kokeiltu, että polista mulle ei oo apua. Mä en palaa lähtöpisteeseen. Mulla oli mahdollisuus, ryssin sen, joten samantien voin viedä koko elämän, jota koskaan ei tuu tän takia edes olemaan.
Kaikki mokaa joskus. Se on nyt susta kiinni aiotko jatkaa parempaan.
VastaaPoistaMoikka, oon lukenu sun blogia nyt yli vuoden ja silloin kun mun oma anoreksia meni tosi pahaksi niin sun blogi oli se valopilkku joka anto mulle toivoa, ajattelin että jos säkin pystyt ja haluut parantua ni kyllä mäkin, sun silloinen paranemis motivaationpuuska sai mun parantumisen alulle ja haluisin vuorostaan (yrittää) auttaa sua :) Nyt vuotta myöhemmin ja 15 kiloo painavampana (nyt siis normaalipainon alarajoilla) voin sanoo oikeesti että oon onnellinen. Kaverit sanoo et oon saanu itteni takasin, oon taas se hauska, ilonen, aurinkoinen ja säteilevä tyttö joka olin ennen kuin sairastuin ja vasta nyt, normaalipainoisena, huomaan sen miten kipee olin ja kuinka vääristyneitä mun ajatukset oli. En vieläkään pysty syömään mitään ilman että mietin kaloreita tai sitä että ruoka lihottaa tai etten tuntis syyllisyyttä, mut ruoka ei enään hallitse mun elämää ja sen kahleista irti päästäminen on ollu mun elämän vaikein, mut paras päätös minkä oon tehnyt. Oon vielä nuori enkä haluu enään hetkeäkään tuhlata tunteja, päiviä, vuosia tai mun koko elämää syömishäiriölle, elämä on niin kaunista ja ihanaa ja nyt melkein parantuneena oon onnellinen enkä malta odottaa sitä miten hyvältä musta tuntuu täysin parantuneena :) puhuminen ja läheiset ihmiset ja terapia on ne jotka on saanu mut tähän kuntoon ja toivon että niistä olis sullekin apua. Oot todella kaunis ja ihana ihminen (mitä nyt blogin perusteella pystyn sanomaan), etkä sinä eikä kukaan muukaan ansaitse tommosta määrää surua ja pahaa oloa, mut sen ei tarvitse olla noin. Kun sun keho on kunnossa niin mieli pystyy alkaa käsittelemään niitä vaikeita asioita jotka sai sut alunperin sairastumaan, kun ne asiat on käsitelty niin yhtäkkiä ootkin parantunut. En sano että se olis helppoa mutta se on todellakin sen arvoista. Aina tulee vaikeita päiviä mut siitä huolimatta ei saa koskaan antaa periksi.
VastaaPoistaKiitos että sait mut tajuamaan <3
Ja toivon että säkin näkisit itessäs sen hyvyyden ja rajattomat voimavarat joiden ansiosta sä pystyt mihin vaan. :) ja ihan musta tietämättä oot pelastanut mut enkä osaa sanoo tarpeeks miten kiitollinen oon sulle siitä, kiitos ja voimia sulle, kaikki järjestyy kyllä <3
Ihanaa, että edes jollekin on ollut apua :) Välillä aika masennuspainotteisesti kirjoittelen, mutta hyvä jos onnenhetketkin elämästä välittyvät.
PoistaMä oon kuulemma päihdeongelmainen
VastaaPoistaSanoi osastonlääkäri ja totesi etten hyödy hoidosta ja uk (y)
VastaaPoistaOhan se ihan totta että päihteet on osastolla kiellettyjä hyvästä syystä. Kyllä se aika paskalta mustaki tuntuis, jos olisin ite päihderiippuvainen taustoiltani ja toimisin kaikin voimin osaston sääntöjen mukaan, ja sit joku menis ja vetäis pilvee/viinaa/lääkkeitä osaston tiloissa.
VastaaPoistaMistä mä tiedän onko joku muu päihderiippuvainen? Jotain tossa kyllä takana oli, kun reaktio oli niin vahva. Mun ajatus oli "yhdet sauhut muiden istuessa olkkarissa ja sitten takaisin omaan huoneeseen rauhoittumaan viiltelyn sijaan".
PoistaMikään osasto ei oo sun paranemisesta vastuussa. Sä ite ryssit asias ja se on nyt sun päätettävissä aiotko nollata kaiken tapahtuneen edistyksen. Sä sait uuden alun ja voit jatkaa siitä jos ite haluut. Turha sun on alkaa kenellekään tätä "kostaa" laihduttamalla tai viiltelemällä, ei se sitä hoitotahoa satuta. Ite sä vaan siinä kärsit.
VastaaPoistaMusta tuntuu et sulle käy näin aina kun meinaat alkaa oikeesti edistyä. Pelottaako sua päästää irti?
Tiedän, että tää on mun omalla vastuulla. Mun pää saattaa vaan olla sen verran jumissa, että tarvitsen ulkopuolista apua. Tässä kaupungissa kun ei voi hoitaa montaa oiretta kerrallaan. (Nyt en viittaa päihteisiin) Tässä mä luen just esitettä Tulle-elämältään epävakaan persoonallisen esitettä ja voisin rustittaa jokaisen oireen. Enkä mä rankaise muita viiltelemällä, itselleni mä ansaitsen sen kivun ja heikotuksen, koska tein niin tyhmästi etten ajatellut.
PoistaMutta eikö toisaalta ole helpottavaa, jos löytyy diagnoosi, joka selittää sun käyttäytymistä? Ehkä sen kautta löydetään myös oikeanlainen hoitokombinaatio. Jotenkin näin sivusta seuratessa on tullut vähän kuva, ettei sh-yksikkö oikein ole vastannut sun ongelmiin, kun on nähty "vain" anoreksia ja sulla tosiaan taitaa olla aika paljon muutakin.
PoistaMutta tosta syömisestä siellä, onhan siellä hoitaja ruokailussa, että en ihan käsitä tuota, että mitä sitten vielä haluaisit? Vastuu...
Diagnoosit selvittäisin mielelläni, koska pelkkä anoreksiaa hoitamalla mua ei ole saatu parannettua.
PoistaHoitaja on ruokasalissa kyllä paikalla istumassa, lukemassa lehteä tai jotain.
Itse en osastolla ollessani juonut vaan kotiutuneena, josta lääkäri teki omat johtopäätöksensä... Ei se toipumista edistä, muttei se mun päällisin ongelma ole
VastaaPoistaJoo, mäki kävin kotona välillä juomassa ja potilas"kaverit" oli sitä mieltä, että joka kerta kun tuun ulkoa oon kännissä. Alkaa ottaa aika koville jatkuva syyllistäminen, vaikka itse tietää, ettei mitään oo tehny.
PoistaTotta kai on paska homma, että asiat on näin. Ja sä saat surra sitä. Mutta luovuttaa ei saa! Kysy itseltäsi ja hoitotaholta, että mitä nyt? Missä ja miten sä voisit yrittää uudestaan? Mitkä ovat vaihtoehdot, jos pelkkä poli ei riitä? Tuettu asuminen? Jotain?
VastaaPoistaJa ei, vielä tänään ei tarvitse jaksaa ajatella näitä. Mutta sä et voi palata sieltä "tyhjän päälle".
Asiat järjestyvät. Mutta sun täytyy haluta sitä.
Mä pärjään just sopivasti sillee, että pysyn hengissä enkä oo psykoottinen. Se riittää, jolloin voin asua yksin. Ihan sama missä tunnetiloissa, mutta kunhan pärjään elossa ja pystyn käymään polilla.
PoistaNyt taistelutahtoa! Älä luovuta, vaan päinvastoin nyt on näytönpaikka, että sä pystyt siihen. Sä näytät sinut ulospotkineelle osastolle parhaiten jatkamalla päättäväisesti sillä tiellä, jolle sait hyvän alun. Aikuisena ihmisenä olet itse vastuussa itsestäsi etkä voi olettaa, että syöt vain kun jollain on resursseja kytätä syömistäsi. Yritä keskittyä positiiviseen alkuun ja siihen, kuinka olet kaunistunut muutamien kilojen myötä. Jatka sillä tiellä! Tsemppiä!
VastaaPoistaOlisinkin jo niin pitkällä, että pystyisin syömään ilman valvontaa. Mua alko ahdistaa tänään iltapäivällä jopa tee jota join, koska siinä oli maitoa ja x-määrä kaloreita...
PoistaSun edistyminen on ollu ihan kadehtivan hyvää ja sen takia mäki oon jaksanu yrittää enemmän ja nyt et saa luovuttaa!!!!! Kyl me tästä taudista selvitään ja sit kaikki on hyvin. Täytyy vasn jaksaa jatkas Noora! Se on sen arvosta. ♡ Mä en ainakaan haluu enää ikinä palata alkuun etkä säkään oikeesti halua! Nyt näytät kaikille että sussa on voimaa ja lujuutta selvitä! Koska sussa sitä on :)
VastaaPoistaT.pinja
PoistaJoko mä voitan tän sairauden, tai voitan itteni ennen sairautta. Anoreksia ei mua vie!
PoistaAnoreksialle ei saa antaa periks!
PoistaSiis et muka tajunnut, että osastolta jossa päihteet in kiellettyä lentää ulos jos polttaa pilveä? For Real? Sehän nyt on itsestäänselvyys! Miks siis syytät siitä muita, itsehän menit sinne päihteitä sotkemaan? Ei tod siellä voida pitää ketään kuka narahtaa pilvestä, Se nyt on päivänselvää!
VastaaPoistaMeil on ollu päihdeongelmia osastolla useamminkin, kaikki on päässy siitä kun ei mitään. Joten mä ajattelin, että kukaan ei huomaa mitään jos käyn viisi minuuttia istumassa parvekkeella ja meen sen jälkeen nukkumaan kun ajatukset rauhottuu. Mä ajattelin, että tää ei haittaa ketään, kukaan ei huomaa ja jos huomaa niin asiat puhutaan. Mutta "olin niin päissäni yksistä pienistä, ettei mun kaa voinu keskustella."
PoistaIhmettelen, ettei jo ensimmäisestä kerrasta lentänyt ulos. Onhan se yliopistollisen sairaalan kuntoutusosasto. Eihän missään saraalassa sallita päihteitä. Vaikutit alussa niin innostuneelta ja motivoituneelta, mihin motivaatio jäi? Itseäsi varten olit siellä ja sinulla varmasti oli valtava taustatuki, jotka olivat mukana hoitotiimissä tukemassa. Miksi Noora miksi?
PoistaMulla on edelleen se sama motivaatio! Mun mieliala on vaan tällä hetkellä niin paska, etten jaksa hyppiä riuemusta. Ja sairaus vie osittain mukanaan, mutta ruokailuissa en ole huijannut, syönyt itkien vaikeimmatkin ruoat.
Poista:s
VastaaPoistaJA TIEDÄN KYLLÄ TÄSMÄLLEEN KUINKA TYHMÄSTI JA VÄÄRIN TEIN
VastaaPoistaNo voi jeesus, miks kaikki tulee tänne kommentteihin syyllistämään että omapa on vikas?
VastaaPoistaEn kannusta ketään päihteiden käyttöön, en tosiaan, mutta sanoisin silti että mieluummin rauhottavat savut ennen nukkumaan menoa kun ne nyt ei ketään satuta, entäkuin esimerkiksi nyt vaikkapa se viiltely. Eipä sekään nyt välttämättä kovin viisasta ollu, mutta ymmärrän pointtisi. Kaikki mokaa joskus. Nyt vaan koitat ettiä inspiraatiota ja motivaation lähteitä eri paikoista, ehkä ne auttaa tsemppaamaan eteenpäin. :)
T: En jaksa kirjautua sisään mutta enivei, Rogue
Puhuttiin hoitajankin kanssa, että mitä tahansa ennen viiltelyä. Koska mä osaan tehdä syviä jälkiä ja siitäkös osastokaverit hermostuis jos ranne suihkuis verta, soittaisin isälle, että nyt tikkaamaan... Ja nyt tein näin tyhmän tempun, joka oli mun mielestä vaihtoehdoista pienempi paha.
PoistaKyllä vaa munki ilo laski nollaan.... oli pakko kurkkaa tänne ja putum.. vittu vie noora.. sen mä vaan sanon et jos mä taas menetän mun ystävän itsemurhalle nii en oikeesti tiiä miten mä enää jaksan siitä. Saatana vittu vie.. NYT JALAT ALLE JA SEISO. EI OO MUUTA. MÄ USKON SUHUN VIELÄKIN. vaadi päästä dkt terapiaan! Se pelasti mut ja en enää osastol sen jlk ollu. Iha mitä vaa.. mut nyt saatana lopetat ittes satuttamisen... se ei johda mihinkää.. usko mua.. ees mua. Tää ei kestä ikuisuuksiin. Nää on vaa sanoja. Sä valitset!
VastaaPoistaTää ei kestä ikuisuutta, kyllä tästä taas noustaan. Mä oon päättäny että itsemurha-ajatuksen pitää pyöriä mielessä tarpeeks pitkään ennen kun mitään toteutan, mä en tee sitä hetken mielijohteesta. Jos jostain viel löytyis jotain hyvää...
PoistaNoora. Auroran osasto ei varmaan ole optimaalinen paikka Sinulle. Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, on hyvä että olet paikassa jossa joku katsoo edes jollain tasolla perääsi. Yritä näinä muutamana päivänä, jotka siellä vietät, todellakin selvittää ajatuksiasi. Rauhoittua uk-shokista, ajatella eteenpäin. Ja kun sinne sh-polille palaat, yrittäkää kehittää joku uusi toimivampi hoitosysteemi. Selvittäkää mahdolliset muut diagnoosit ja lähtekää niiden pohjalta rakentamaan uusia hoitokuvioita. Kaiva esiin motivaatiosi, se kytee kyllä vielä Sinussa. Älä anna periksi, älä luovuta. Koskaan et saa luovuttaa tai menettää toivoasi. Taistelu jatkukoon. Nyt pusket läpi sen harmaan kiven. Voimia! <3
VastaaPoistaTottahan se on, että sinä et tiedä muiden taustoista mitään. Kyseisellä henkilöllä on kaikki oikeudet suuttua siitä, että osaston sääntöjä rikotaan räikeästi. Päihdeongelmasta toipuvan ei päihdevapaalla osastolla pitäisi joutua katselemaan muiden päihteiden käyttöä. Eikä kyllä kenenkään muunkaan.
VastaaPoistaKuinka kiva sinusta olisi tiukan paranemisprosessin loppusuoralla katsella, kun joku toinen pelleilee sairautensa kanssa, laihduttaa ja piilottaa ruokia, jättää syömättä ja käy laihuuskilpailua kaikkia muita vastaan...?
Joskus pitää valitettavasti ottaa vastaan teoistaan koituneet seuraukset.
Kaikesta huolimatta en toivo sinulle mitään muuta kuin kaikkea hyvää jatkon kannalta.
Arvaa kuin kiva mun oli mennä osastolle tähtäimenä nollatoleranssi ja heti ekana viikonloppuna korkataan pullot. Siit se lähti ja siihen se loppu.
Poista