2014/05/29

It Reminds Me That It's Not So Bad

Mietin onks täs blogis järjee ku aamupäivällä halusin vielä tappaa itteni ja nyt oon elämäni kukkulloilla. Miten mielialat voi vaihdella nollasta sataan?
Ystävät ja melkein sellaiset piristää aika hitosti. Varokaa, täältä mä tuun, hiukset muuttuu taas pinkiks heti kun mahdollista, ja mä haluun elää! Join jopa ylimääräsen vaniljasoijajuoman, joka mulle tuotiin, nams :3

Kävin ulkona, vähän pidempään kun oli tarkotus, ja heräsin henkiin. Täällä on elämää. En oo yksin, muillakin menee paskasti. Jokaisella tavallaan. Maailma ei pysähdy kun mä pysähdyn. Vertaistuki ja tuki ylipäätään on aika tärkeetä, vaikkei kaikil meniskää nii hyvin (kuten mulla). Mut silti et toinen jaksaa tukea, jos jaksaa. Omina vaikeina aikoina autetaan, mutta ku parannutaan muutut toiselle näkymättömäsk. Ei enää kiinnosta mt-ongelmat, riippuvuudet tai mikään. Itehän se valitaan ja aiheutetaan. Unohtu, et oli iteki joskus samas jamas.

Tajusin kuinka paris päiväs olin jo alkanut kammota kaloreita kuin myrkkyä. Menettää kaiken sen minkä oon saavuttanu parin kuukauden sisälllä. Joten söin saavuttuani iltapalan hyvällä omallatunnolla. Hienosti iltapalaksi kaksi leipää juustoineen ja lisäksi muroja. Sanokaa etten mä yritä.

Nyt mä chillaan, toimin robottina tiistain uloskirjaukseen asti ja sit alan taas etsii elämää.


thäänx evribadi, jotka ootte jaksanu kannustaa ♥
loov yaa

24 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, pidä toi linja (Y) :) <3

    VastaaPoista
  2. Ihana lukea tällaista! Niin sä selviätkin!
    Kantsii muuten muutenkin ottaa omia eväitä sinne, ainakin itsellä helpotti, kun oli esim. omat puurot, kun viikonloppuna ei puuroa ollut tarjolla :/
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. MAHTAVAAAA HYVÄ NOORA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! SÄ OOT IHAN SUPERR!!!! :-----)

    Pinja

    VastaaPoista
  4. hyvä noora! älä nyt hukkaa tota enään. :)
    oot onnekas, kun sulla on tukijoita!

    VastaaPoista
  5. hyvä!! just näin!
    kuulostaa kyllä, että sulla epävakaa ph... ei siis sitä ole todettu, ilmeisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todettu syömishäiriö, jaksottainen masennus ja määrittämätön persoonallisuushäiriö (epävakain ja estynein piirtein).

      Poista
    2. Veikkaisin, että ton epävakaan diagnosoinnissa on ongelmana aliravitsemustila. Tietyt piirteet, kun helposti korostuvat sen seurauksena. En yhtään ihmettelisi, vaikka sun tunnetilat rauhoittuisi, kun joskus saat ravitsemuksen ja kehosi korjattua/korjaantumaan päin. Näin ainakin itselleni kävi. Aikaisemmin piirteinä puhutut laantuivat ja nousivat taas pintaan, kun oireilu alkoi uudestaan, ja taas rauhoittuivat, kun keho alkoi toipua. Mutta toivottavasti saat kuitenkin oikean avun, oli se sitten mitä tahansa! Toi lääkekuvio on kyllä outo, Ketipinorin lopetus lienee johtuvan yliannostuksista, mutta toi Zypreza-kuvio, outoa!

      Mutta siis, mitä haluaisin tässä oikeastaan sanoa, että siinä myös ehkä yksi tsemppimotivaatio kehon korjaamiseen, tunteet tasoittuu.
      Siihen asti ja sitä kohti mennessä, tsemppiä ja rohkeutta, mutta myös armoa itseäsi kohtaan!

      Poista
    3. Jes, mä hommaan mun ravitsemuksen kuntoon, jotta voidaan kattoo muut diagnoosit. Ellei anoreksia jää taas vaille hoitoa. Kyl tää toivottavasti tästä.

      Poista
    4. Kyllä se siitä :)
      Tuli muuten mieleen noista kaikista "yritä" -kommenteista, että en usko, että monikaan ajattelee, ettet yrittäisi ollenkaan, vaan ehkä viestien taustalla on ajatus siitä, että tarvitaan lisää yrittämistä. Koska hoitojärjestelmät on mitä on (ja kuten itsekin tuolla jossain kommentissa toteat, täältä ei maksusitoumuksia heru, kun meillä on tuo oma "huippumme"), on oman työn osuus ihan älyttömän isossa roolissa. Hoitojärjestelmäfaktoja ei pysty muuttamaan, eli ehkäpä se ainoa, mitä tosiaan jää jäljelle, on oman työn lisääminen, vaikkakin sunkin tilanteessa voisi vaatimusten sanoa olevan lievästi sanottuna kohtuuttomia.
      Mutta jos pystyisit ajattelemaan, että kun ahdistus on kuitenkin läsnä, niin samalla sitä tuskailee "yhden perunan sijaan toisen" (tämä täysin irrallinen esimerkki :b) tms.

      Anyways, VALOA elämääsi!

      Poista
    5. Mä yritänki täysillä, jos joku teistä ois nähny kuinka tungen ruokaa k-osastol suuhun hysteerisenä meikit poskilla, ni ei voi sanoo etten yritä. Näit kaikkii oireita ei vaan saa katkastuu tosta noin vaan pois - naps!
      Ja tällä hetkellä mä tarvitsen apua syömishäiriöön, vasta sen jälkeen voidaan alkaa käsitellä muita mahdollisia diagnooseja, kuten epävakautta.

      Poista
  6. Jes! Tsemppiä ja voimia Noora <3 Roiku elämän reunassa kiinni kaikin voimin!

    VastaaPoista
  7. Nyt on sit ranne verillä, Huoh, äsken olin vielä ilonen :( Mikä tän aiheuttaa?

    VastaaPoista
  8. Voi ei, mielialasi ja päivityksesi hurjine vaihteluineen tulevat nyt niin tiuhaan, ettei täällä oikein tiedä miten päin olisi ja miten parhaiten tukisi ja kannustaisi... Mutta lähdetään nyt vaikka siitä, että - todellakin - kannattaisi mitä pikimmin selvityttää mistä huisit mielialavaihtelusi johtuvat - jostain muusta sairaudesta kenties, johon saattaisi löytyä jopa ihan täsmälääkitys? Sitten tietysti sh-oireilu pitäisi saada kuntoon. En tiedä mikä taho sitten voisi tehdä jonkinmoisen kokonaisvaltaisen arvioinnin, ja mistä lähdettäisiin kutomaan Sinulle sopivaa hoitomuotoa. Päädiagnoosisi taitaa kuitenkin olla syömishäiriö, joten toivon, että kuntoutusosasto ei olisi kokonaan pois pelistä. Ja tuohon aamuiseen postaukseesi viitaten; ei ole ollenkaan noloa, että haluaisit takaisin kuntoutusosastolle. Kuten jo aiemmin kommentoin, se kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi kun palaat sh-polille. Ensisijaisen tärkeänä pitäisin kuitenkin sitä, että ihan alkajaisiksi saadaan diagnoosit ja lääkitykset kohdilleen, jotta pystyisit täysin k-osaston hoitoon sitoutumaan. Toivon koko sydämestäni, että palikat alkavat loksahdella paikoilleen. Mielettömästi voimia Sinulle sinne! <3 Ja toivon mukaan ranne on jo laastaroitu, ihan henkilökunnan toimesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvittavaahan tässä se on, että mulla ei mee tällä hetkellä lääkkeitä (paitsi seronil masennukseen).
      Ja mulle se on häviö, myöntää että MINÄ haluan jotain, en mä saa haluta. Kaikki muut menee mun edelle. Nytki oon surullinen vaan mun vanhempien puolesta.

      Poista
  9. Moikka, oon lukenut sun blogia jonkin aikaa, ja mun on nyt pakko kommentoida:> oikeesti pidä niistä hyvistä hetkistä, vaik ne kestäis vaan hetken, ni silti kiinni. Mieti sitä, miten helposti voi tulla hyvä mieli. Ympäröi itsesi ilosilla ihmisillä ja älä mieti liikaa:>käy.ostaa kilo karkkii tai mee keikalle tai shoppaa ihanat kengät, mut tärkeintä just ne ihmiset, ystävät, perhe, hymyt, halit, rakkaus. ite pääsin vuos sit ylös masennuksen paskasuosta ja mä sanon sen, et itsemurha ei oo vaihtoehto. Mutta nyt maailmassa on niin paljon hyvää:> pikku hiljaa tapahtu jotain, et tajusin et ajattelen positiivisesti ja kaikki onki hyvi, ja mua autto just muut ihmiset, jotka opetti mua rakastamaan myös itseäni. Kaikest selviää, ihan oikeesti. Taistele niitä pahoja ajatuksia vastaan, taistele! Mee halaamaan ihmisii!! Jos mä nään sut mä halaan sua!! Et älä pelästy !! kyllähän tiiät että maailma on tehty suakin varten, eiksniin;> HH on mustakin ihana, antaa aina voimaa ♥ joten mä lähetän sulle siis valoa ja lämpöä !!! Ps. Mä koitan nyt päästä sairaanhoitajaksi, haluan työskennellä nuorten ja lasten parissa ja sun blogin kirjoitusten perusteella tajusin sen:> mä haluan olla osaava ja iloinen hoitaja joka auttaa ja piristää ja parantaa just vaikka anoreksiaa sairastavia. Mut tärkeimpänä, sä selviit ♥ oot vahva, anna itsellesi aikaa. Tiedän että helposti sanottu kun tehty, ja ehkä mun jutut kuulostaa ihan hömpältä, mut sit ku tajuu sen miten ajatukset voi kääntää positiiviseks, samal taval ku suun hymyyn, sit ymmärtää:> se voi vaan olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mä just oon tehnytkin, ostanut ihanat kengät, syönyt jätskiä auringonpaisteessa, kuvannut aamuauringossa ja laulanut yksin kadulla. Pieniä iloja :)

      Ja tulkaa vaikka kaikki halaamaan!

      Poista
  10. Voisinpa halata sinut terveeksi!

    VastaaPoista
  11. Toivoisin sun pääsevään hyvään DKT-terapiaan. Ulkopuoliselle eli minulle oireilusi vaikuttaa anoreksian lisäksi hyvin pitkälti tunne-elämältään epävakaalta persoonallisuudelta. Olen tällaisen diagnoosin saaneen ihmisen läheinen ja hän hyötyi tuosta terapiamuodosta ja sai sairaala, itsetuho ja lääkekierteen katki. Epävakaa ei ole kiva diagnoosi (no ei kai mikään), koska sen saaneet ihmiset käyttäytyvät väärin muiden silmissä, itsetuho ym muita impulsseja on mahdotonta hallita, mieliala vaihtelee rajusti ja ihmissuhteita leimaa turvattomuus. Mutta siitä on mahdollista päästä irti!

    Toivon kaikkea hyvää kirjoittajalle :)
    Jos saisit painoa ylemmäs nyt ensin niin terapia voisi auttaa. Sulla on kyllä vaikean vaikea tilanne tämän kaiken kanssa. Mutta ei koskaan mahdoton! Täällä on hirveästi vilahdellut kommentteja, että tämä on vain susta kiinni, mutta häiriötä läheltä katsoneena koen, että ammattilaistenkin asenne on väärä epävakaisiin. He kokevat kaiken hyvin voimakkaasti ja vihaisuus on keskeinen oire myös. Tunne-elämä on liian voimakasta eli pettymykset suuria, pikkuiset valonpilkahdukset voivat nostaa hetkeksi hyvinkin ylös. Valitettavaa silti tunteiden vuoristoratamaisuus. Eli vointisi ehkäpä aaltoilee rajusti? Jos olet samaa mieltä, se kannattaa kertoa lääkärille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin kompata tätä. Itselläni diagnosoitiin vasta viime vuonna epävakaa persoonallisuushäiriö, juuri tämä tunne-elämän, ja blogiasi seuranneena epäilen vahvasti sun oireilevan samasta asiasta. Voinhan olla täysin väärässäkin, mutta suosittelisin lämpöisesti asian esille nostamista. Tsemppiä sulle!

      Poista
    2. Mun vointi aaltoilee niin rajusti, että ensin hypin ilosta, tunnin päästä viillän ranteet auki ja sitten tunnen vaan tyhjyyttä. Ja kun tätä vitun anoreksiaa ei saa parannettuu, koska mä lennän kaikkialta ulos just sen impulsiivisuuden takia, mä en ajattele seurauksia, mä vaan teen. ;_______;
      Ja kun mua ei voida diagnosoida, koska oon niin vakavasti alipainoinen. Mutta millä mä sen painon nostan kun en saa siihen tarvittavaa apua. Kyllä mulle apua tarjotaan, mutta...

      Poista
  12. Tsemppii Noora, ja juuuuu pinkeille hiussille yks kannattaja. Seuraavan kerran ku sut bongaan tuun nykäsee hihasta :-) Vuoristorataa elämän ja tunteiden kaa, tiiän tarkallee mitä se on. Läheiset ei aina ymmärrä, mulla tosin vähän tasaantunut meno. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeee! Tulkaa kaikki juttelee, mä haluun vertaistukee ja iloo ja ihmisii elämään! :---D

      Poista