2014/05/23

Mind With No Sense In It

Jouduin lähtemään toissapäivänä osastolta yöksi kotiin, koska viilsin. Tarvittavat lääkkeet ei auttanu, enkä saanut edes syötyä päivällistä kokonaisuudessaan. Ilmapiiristä en mainitse mitään. Raivosin ja itkin kuin pahainen kakara, mutta olo helpotti lopulta kun pääsin pois sairaalaympäristöstä. Anteeksi kaikille käytökseni! Ja etenkin kiitokset Larissalle, kun jaksat olla tukena, vaikka ihan vahingossa törmättiinkin. Kotona tein iltapalaksi kaurapuuroa vaniljasoijamaitoon, johon lisäsin toffeevanukkaan ja chia-siemeniä, lisäksi söin pari päärynää. Ei siis mitään anoreksia-/ortoreksiamömmöjä ja oli muuten ihan tajuttoman hyvää! Ja hetken vapaa olo syömisistä. Voitti osaston weetabixeilyt miljoona - nolla.


Iltapalan jälkeen nappasin nelinkertaisen määrän ketipinoreita, mutta en mä niilläkään kovin hyvin nukkunut. Mietin jo, että kannattaako nappeja ees napsia ku ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Heräsin ensimmäisenä ennen kuutta ja seitsemän jälkeen kävin kaupassa palauttamassa tyhjät pullot ja hakemassa aamupalaa.
Katoin kirjastosta lainattua leffaa, mutta ainoo mitä siitä jäi mieleen oli Karkin näkönen hamsteri. Ja siihen mä sen lopetinkin. Soitin osastolle, etten tuu vielä kympin aamupalalle ja vaan koomasin.

jos joku on nähny tän, kannattaako katsoa?
Mul on ikävä ihmistä, jota en ees kunnolla tunne. Tai huolettaa, en tiedä. Mä pelkään sitä ajatusmaailmaa, kuinka samanlailla voi ajatella. Pilata kaiken tekemisillään, vaikka yrittäisi vain pelastaa kaikki muut. Vaikka jossain määrin tietäisi mitä tehdä, eksyy aina vääriin ratkaisuihin. Olla hetken seurassa, mutta itkeä yksin voimattomana kotona. Esittää muille että kaikki on hyvin, leikkiä maailmalla, tuhlata, juoda ja hukuttaa ajatuksensa taivaisiin. Olla elossa pari tuntia, puuhata koiran kanssa, yrittää selvitä loput ajasta. Mieli pirstaleina, ajatuksista ei saa kiinni jos niitä ees on. En ees tiiä mikä viikonpäivä millonkin on. Mä katon peloissani kun elämä lipuu ohi. Tällä hetkellä se on korjaantumassa, ainakin fyysisesti - mutta voiko mun mieli ikinä eheytyä?

6 kommenttia:

  1. Iltaa Ihanuus! Ensiksi tuohon aamu(yön)-postaukseesi: onnittelut hienosta välitavoitteen saavuttamisesta painorintamalla! Saat olla todella ylpeä ja tyytyväinen itseesi!

    Uskon, että tunnekuohut, itkupotkuraivarit jne johtuvat osittain myös siitä, että paino on korjaantumassa ja sen myötä tunneskaala laajenee. Tunteet alkavat yksinkertaisesti herätä henkiin ja palata. Mikä on vain ja ainoastaan hyvä juttu. Ja ihan varmasti kipusiskot siellä osastolla antavat anteeksi tunteenpurkaukset ja ymmärtävät mistä on kyse. Ihan varmasti jokaisella teistä on ne omat kriittiset hetkenne. Ja jos sitten menee hiukan överiksi, niin on aina hyvä että on oma koti, jonne voi paeta hetkeksi jäähylle...

    Ja olen ihan satavarma, että mieleskin tuosta vielä eheytyy! Paino saattaa korjaantua suhteellisen nopeasti, mutta mieli tulee usein vasta pitkällä perässä. Joku joskus sanoi, että saattaa kestää jopa vuosia sen jälkeen kun on normaalipainon saavuttanut, kunnes mielikin on tervehtynyt. Tämä kuulostaa ehkä lohduttomalta juuri tässä ja nyt, kun tahtoisi aivot takaisin nyt ja heti. Mutta - kuten joskus aiemminkin sanoin - maltti on valttia. Jos vaan jaksat uskoa ja sinnitellä - ja pitää kultaakin kalliimmista kiloistasi kiinni - niin kyllä se mielikin siitä kirkastuu!

    Eikä elämäsi ole lipumassa ohi - nythän vasta olet alkamassa sitä rakentaa! Olet vielä niin nuori! Elämäsi on edessäsi! Voimia Sinulle! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että elämä on ohi.. Mulla oli se monia vuosia sitten ja se oli siinä.
      Mut nyt sinäkin nainen - joku oli taas nähny sut kiitämässä pitkin katuja, ota kaikki, kävelykin, rauhassa! ;)

      Poista
  2. haluan varoittaa tuosta juomisesta... alkoholi turvotti minut (lääkkeiden yhteisvaikutuksesta) todella pahasti. se vasta teki ent. anorektikon itsetunnolle tuhoa. ole varovainen. alkoholi ei ole ratkaisu, kuten eivät muutkaan päihteet. itse opin tämän kantapään kautta. alkoholin vaikutukset eivät näy saman tien, mutta jos juominen jatkuu edes muutamia vuosia, alkavat vaikutukset näkyä. toki tarkoitan tällä liikaa juomista, sivistynyt alkoholin nauttiminen on tietenkin ok.
    tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se alkoholi muutenkaan ole erityisen turvallista - eiköhän turvotus oo muuhun nähden aika pieni haitta.
      Osaiski nauttia sivistyneesti -___-

      Poista
  3. Toi iltapala *o* Miks mulla ei oo käyny ees mielessä laittaa chian siemeniä kaurapuuroon tai keittää koko systeemiä kasvismaitoon, vaikka kumpaakin olis saatavilla. Tämä. Virhe. Korjautuu. Tänään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oliko HYVÄÄ?? t.itse söin juuri chia-kaurapuuro-raejuustokombot ;))

      Poista