2014/05/27

The Beginning Is The End Is The Beginning

Tänään hoitokokous puolen päivän jälkeen. Omahoitaja jäi lomalle, joten oikeestaan kukaan ei tiedä musta mitään. Mä vaan oon. Vanhemmat on kutsuttu mukaan, mutten haluu niitä sinne. Oon aika varma, että tää on UK. Jos tää loppuu, mä en tiedä mikä kaikki loppuu. Ehkä joku muukin, ehkä ei. Kaikkee ei voi tietää.


"Hei! Mun ote on irti
Nää raiteet on poikki
Hei miten mä jatkan tästä

Hei! Jos sanat vois tappaa
Mä kuulin jo kaukaa
Ei Eerika pääse taivaaseen

Mikään mihin mä uskoin
Ei jatku tän kauemmaksi
Hitaasti kohoan portaat
Ja kävelen väkeä vastaan

Mä lasken kymmeneen ja aukaisen mun silmäni taas
Mä lasken kymmeneen ja kaikkialla nään taivaan

Ne sanat jäi soimaan
Ne tahtoisi tappaa
Ei Eerika pääse taivaaseen"
- HH!

21 kommenttia:

  1. zempiä paljon. onko mielessä mitä itse toivoisit hokolta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ne tajuis, mut se ei varmaan riitä.
      Ei niit ennenkään oo kiinnostanu, sanoo vaan et tee näin ja sen pitäis auttaa,

      Poista
  2. Tuu sit heti kertomaan miten meni!! Tsempit!

    VastaaPoista
  3. Mä näin unta, missä sä olit. Me maattiin samassa sairaalasängyssä, sä olit ihan hullun laiha, nenämahaletkussa ja joka taipeessa oli tippaletku, kuolemassa ihan kohta... Mä tunsin ne piikit mun suonissa myös ja muhunkin sattui ja tiesin, että oon itse seuraavana.
    En tiedä, mistä tämä uni johtui, mutta ihan mielettömästi voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no toi nyt oli vaan uni eikä merkkaa mitään. ^^ :/

      Poista
    2. Tietenkin vaan uni, oli vaan pakko kertoa se.

      Poista
  4. Ei kait ne sua sieltä ulos heitä. Tai mikä olisi nyt perustelu, kun viimeksi sait kuitenki jatkaa? Onko siellä muuten kaikilla hokot noin usein? tai siis toi sun osalta alkaa kuullostaa jo aikalailla samalta kuin osasto-osastolla.. Mitä ne sitten sulle suosittelee, jos tuokaan ei pelitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut lähetettiin Auroraan. Vapaaehtosesti tai M1:llä, valitsin ensimmäisen.

      Poista
    2. Varmasti hyvä, tuo ei vain riittänyt. Tiedätkö palaatko sinne sitten Auroorasta, tai kuinka pitkään ylipäänsä olet Auroorassa?

      Poista
    3. voimia Auroraan!! mikä osasto?

      Poista
    4. Kuulostaa parhaalta vaihtoehdolta nyt. Saat kyllä taas itsesi kasaan, se vain vaatii aikaa! Tsemppiä! <3

      Poista
    5. Joku viikon jakso. Puhe oli, että palaisin sen jälkeen sh-polille. Eli takas lähtöpisteeseen, paskat tää elämä!

      Poista
    6. Ja 6-1 osasto tällä kertaa. Käytin kuntoutusosastohoidon aikana liikaa päihteitä (ahdistukseen), joten ulos! Paino tuli viikossa yli kilon alas, viiltelin..

      Poista
    7. Toivottavasti tämä olisi sulle vihdoin se herätys, joka saa sut ymmärtämään, että sun on otettava vastuu toimistasi. Niin julmalta kuin tämä kuullostaakin, niin ymmärrän osaston ratkaisua, se on yhteisöhoito, etkä ainakaan tänne blogiin kirjoittamasi perusteilla sitoutunut hoitoon. Olet sairas, se on taivahan tosi, mutta tosi myös on, että voit parantua. Monet ovat parantuneet, et varmasti ole mikään poikkeus. Mutta se vaatii omaa vastuunottoa, sitä että näkee itsensä tekijänä, ei objektina. Nytkin siellä, sä voit heittäytyä laihduttamaan etc, tai sä voit hyödyntää sen ajan ja syödä ateriasuunnitelman mukaan. Siellä et pääse viiltämään tai muuten vahingoittamaan itseäsi, mieti, miten hyvä lähtökohta se olisi siitä eteenpäin? Vaikka aika olisikin vain viikko, se olisi sata kertaa parempi pohja kuin viikko rypemistä ja luovuttamista.
      Surra saa ja turhautua, mutta sieltä pitää myös nousta - häntä pystyyn!

      Poista
    8. Aurorassa viiltelin enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Saa mennä tulla, ruoka-aikaan ei tarvii olla paikalla, kaikki lääkkeet puretaan. Oli hyvää hoitoa, kotonaki pärjää paremmin.

      Poista
  5. Voimia Noora <3 Pieni hetki kerrallaan. Koita ajatella, että olet turvassa. Koita ajatella, että tämä kuuluu matkaasi kohti jotain paljon parempaa. Koita ottaa apu vastaan.

    Sinusta välitetään <3

    VastaaPoista
  6. Etkö pääse enää kuntoutuskotiin? :/ Voimia!!

    Pinja

    VastaaPoista
  7. Voi hurja ja kurja...

    Mutta 2 hyvää asiaa:
    1) Menit vapaaehtoisesti Auroraan. Yritä ottaa kaikki irti sielläolo-ajastasi, ja neuvotella itsellesi jatkoaikaa, jotta pääset jaloillesi ja turvallisemmille vesille itsetuhoisuuden suhteen. Ja vanhemmat vaan kehiin, taustajoukoiksi Sinua puolustamaan.
    2) Saat kuitenkin vielä jatkaa sh-polilla. Siellä on varmaan joku neuvottelu, sitten kun olet kotiutunut Aurorasta. Ehkäpä olet vain jäähyllä kuntoutusosastolta jonkin määräajan, ja sitten pääset takaisin? Se taitaa kuitenkin edellyttää, että pystyt olemaan kotona käyttämättä päihteitä ja viiltelemättä. Ja taas: vanhemmat kehiin, tukemaan Sinua kamppailussasi ja auttamaan jatkohoidon suunnittelussa.

    Pyrstö pystyyn! Rutkasti voimia ja haleja täältä! <3

    VastaaPoista
  8. Nyt vaan tsemppiä kehiin! Säännöt on sääntöjä ja jos niihin ei oikeesti sitoudu, niin noinhan siinä käy. Kyllähän sä sen tiiät. Mut nyt on tärkeintä, ettet luovuta, vaikka tollasia päätöksiä tehdäänkin. Susta löytyy sitä voimaa taistella, jos vain haluat. Kyse on loppujenlopuks ainoastaan siitä, mitä sinä itse päätät tehdä ja mitä et.

    Mäkin lensin aikoinani osastolta ulos sovittua aiemmin, koska paino ei noussu tarpeeks tjtn ja olisin voinut heittää pyyhkeen kehään, haistattaa kaikille paskat ja laihduttaa. Ihan jo vaan sen kapinan takia, että haluun näyttää niille. Mut en tehnyt sitä, koska niillä muilla ihmisillä ei loppujenlopuks oo mitään merkitystä. Kyse on mun elämästä. Sun elämästä. Luovuttamalla ja kapinoimalla sitä viel pohjan vaan siltä mahdollisuudelta, että voi joku päivä itse olla terve ja onnellinen. Jakun se oikeesti on mahdollista, jos vaan jaksaa sinnikkäästä yrittää vaikeista hetkistä huolimatta. Tehdä järjellä niitä päätöksiä, kun tunteet huutaa jotain ihan muuta.

    Koitahan nyt vaan jaksaa taistella oman elämäs puolesta! Kyllä se oikeesti jossain vaiheessa helpottaa.

    VastaaPoista